DSC_6582.jpg

Mytologia on Jumaltarustoa, taivaan ja maan kansien väliin kirjoitettuja lakeja. Myytit siirtyvät perimätietona, suullisena tai sydämmen tietona. Joskus kirjoitettunakin. Ne siirtyvät opetuksina tai ne saattaa kohdata kokemuksina. Ne ovat arvoja ja uskomuksia. Oikeellisuutta herättämään rohkeuden joka on moninpaikoin kadonnut ihmisten ulottumattomiin. Menestykseen ja materian vaurauteen rakennettu kaiken kanssa kilpaileva maailmankuva alkaa olla jo läpinäkyvä, se ei enää palvele, ei ainakaan minua. Haluan löytää yhteyden kaiken kanssa joka selittää oloani täällä. Kuluttaa hetkeni maanpäällä antautuen yhteyteen kaiken kanssa ennakkoluulottomasti. Päivämme täyttyvät työstä ja ihmissuhteista siellä piilottelee mystinen jokapäiväinen elämän onnemme jokaisen ulottuvilla.

DSC_6584.jpg

Sivistystä käytetään moninpaikoin suojaamaan likaisuutta. Kaikki kaunis ja arvokas on tosiasiassa arkista, samalla mystistä. Se on omalla pihalla, omassa elämässä, omina kuvina.

DSC_6583.jpg

Jos jotain ei muutu meissä itsessämme kohtaamme aina saman, se vain näyttäytyy erilailla, kaikessa.

026%20%E2%80%93%20Kopio.jpg

Kun huolehtii että oma kuppi on ylitsevuotavainen siitä on hyvä jakaa. Vanhetessa rupeaa pikku hiljaa oivaltamaan kauneuden. Todellisen kauneuden. Se on tämä kaikki. Se on tässä. Jussi on sanonut koska sinä Mummu hoidit minut pienenä minä hoidan sinut nyt. Ja näin on hän on tehnyt. Jussi kertoi että näiden 17 vuoden aikana mitä hän on Mummua hoitanut, kolme kertaa on kaatunu maito lasi, kaks kertaa se oon ollu minä ja yhen kerran Mummu. Kerran kun kertasimme läpi meille kutsuttavia pariskuntia juhlapyhien alla saapuvaksi, nauraen totesimme," Ja niin, sitten on tietenki Jussi ja Mummu."

029.jpg

Kun meidän kotonaan asustanut nyt jo yli satavuotias rintamallakin ollut sotaveteraani,lotta, sotaleski meidän Mummu menetti toisen jalkansa pari vuotta sitten ja menin heti leikkauksen jälkeen katsomaan. Olin niin pahoillani, etten tiennyt miten suhtautua, Mummu katsoi suoraan minuun ennenkuin kerkesin sanoa mitään ja sanoi, "Kyllä mää pärjään." Sitten sanoi, "laula mulle" Minä lauloin, laulua jonka Mummu oli opettanut minulle. Ompa taivaassa tarjona lapsillekkin. Minulla murtui ääni kesken laulun, mutta Mummu lauloi loppuun.

122.jpg

Kuinka esittelisin uuden Rakkaan. Veisin hänet sydämmeni sylissä vuorille, esittelisin Auringolle, Maalle. Tuuleen laskisin kuiskauksen. Korkeimman siunauksen suojauksen. Tässä hän on. Miikan ja Marian Ebba. Minun Katja muorin ensimmäinen lapsenlapsi.

058.jpg

Raja-aidat murtuvat monella tapaa. Kun korjaamme toistemme aitoja.....tai hevosia. Liitämme yhteen jotain mitä ihmismieli erottaa. Kun astumme rakkauden ytimen valtakuntaan haavoituvaisina, valmiina, vahvoina. Vaikuttavat teot löytyvätkin viereltä. Kohtaamisista tiskin takaa, puhelin soiton päästä. Levittäytyy eteen ilahtuneena työn vastaan ottamisena, ojennetuina mahdollisuuksina, käyttämättöminäkin.On yhteenkuuluvuutta. Voi olla kaukana silti aina lähellä, se on meistä itsestä kiinni, ei siitä toisesta. Rakastaa voi kaukaakin. Rakastaa voi yksin ja se käsittää kohdaltaan kaiken. Asioihin voi laittaa aina vain oman osuuden ja se tieto vapauttaa meidät monesta ja se myös määrää, mitä me olemme.

http://wammalantila.suomalainenverkkokauppa.fi/

782.jpg

Parhaat asiat poimivat elämässä mukaan koska ne tulee saada. Parhaat asiat eivät ole aina asioita joita luulemme. Odottamatta meidät temmataan keskelle kohtauksia, tilanteita joita välttelemme, jotka vähiten houkuttaa. Joihin ajaudumme vahvistuaksemme, valmistuaksemme vastaanottamaan meitä aidosti täydentävää olemista, joka on arvokkaampaa kuin kerätty materiaali. Tietoisuus on sitä että havahtuu kokemaansa ymmärryksestä.

12.jpg

Miksikö haemme liimaa elämäämme näistä asioista, näistä ympyröistä. Siksi että sen voi ottaa kaikkeen mukaan ja se käy kaikille pinnoille.

Tuntuu kuin kaikki se unelma mikä on luotu kauan kauan sitten avautuu kokemuksena eteen joka ainoa päivä. Arjessa on juhlavaa tuntua. Edessä tässä. Nyt on aika katsoa mitä edessä on. Satoi tai paistoi. Tämä on se hetki mikä kantaa sitä unelmaa. Tässä sitä tehdään. Sitä tarvitsee hoivata. Vaalia. Siinä on, vastuuta. Siihen tarvitsee itsensä palauttaa, muistuttaa. Antaa sen olla. Se eheytyy ja kasvaa omasta itsestään kuten ratsastuskin, täydentyen, avautuen hetkessä aina uutena kuitenkin vanheten, valistuen, viisastuen, omalla voimallaan rakentuen. Kiitollisuutta kaikkea kohtaan mikä on muovaa, mikä kantaa ja mikä kaataa jotta emme eksyisi.

001%20%282%29.jpg

Laske minut ottaa sinut käteeni, vien sinut ulos koska et itse löydä tietä sinne. Pyydä niin saat, pyydä sydämmestäsi niin saat.

Loihdimme maailman ympärillämme ajatuksistamme, unelmastamme elää, siellä missä kykenemme todellisuuden kanssa ajatuksella olemaan yhtä, uskomme ja luotamme sen itsellemme. Niin se myös tapahtuu. Näin kaikkeuden tasapainon laki toimii, kuten luonto korjaa kaiken siellä rikotun. Tasapainottuu vastaamaan vallitsevaa tilannetta. Ennenpitkää elämän virta soljuu siellä taas uskomattomalla kekseliäisyydellä.

056.jpg

Kesä hupeni varsa showssa ja satulassa istuen. Siellä myös ratkotaan hyvinkin haasteellisia kysymyksiä. Siinä erään kerran ratsastellessani Saila, kesällinen harjoittelijamme kysyi yhtäkkiä katsomosta käsin "mikä on vaikeinta ratsastuksessa? " Kulmat kurtistuivat, kummallinen kysymys. Huomasin että määrittelin sen oikopäätä negatiiviseksi, seurasi hetkellinen ajatusten sekasorto...mielessä vilisi syitä miten vastustaa kysymystä. . Kunnes tiedostin oman epäilyni, kuinka paljon voi itsetuntemusta saada yhden ainoan kysymyksen aikana. Vaikeinta,...Tajuttoman hyvä kysymys, joita Saila sitten esittikin kesän aikana paljon ja kaikille. Sailan kaunis mieli kirkasti monta helposti harmaaksi miellettyä asiaa. Mutta mikä on vaikeinta, vaikeinta ratsastuksessa on se, että ottaa kiinni juuri niistä heikoimmista alueista, kohtaa ne, menee niihin avoimesti, ilman suojausta, selitystä. Paikantaa oman heikon kehon, mielen tai asenteen alueen. Seuraavaksi tiedostin vahvasti kysymyksen, kuinka monesti olemmekaan oikean asian kimpussa.

055.jpg

Meidän tulisi luopua salaisuuksistamme, siten mikään eikä kukaan voisi rajoittaa. Vähiten se, salaisuus. Luulemme että meillä on niitä, Kaikki on kuitenkin näkyvissä vaikka luulemme ettei ole. Me mielellämme usein selitämme asioita, etteivät toiset näkisi asian todellista laitaa.Tosiasiassa salaisuudet vahingoittavat vain meitä ja vaikuttavat ympäristöömme, estävät meitä elämästä täysillä. Kun näet hevosen, se mitä näet kertoo enemmän omistajasta käsittelijästä, ratsastajasta, mitä hevosesta itsestään. Sanoo Cris Cox kolminkertainen road to the horse kilpailun voittaja.Ymmärränkö kuinka jokainen kohtaaminen on omaa élämän ohjaustani, elokuvaa jonka ohjaaja olen itse. Miten sen otan. Olenko osa sitä malttamattomalla mielenkiinnolla oivalluksen kynnyksillä, tartunko siihen vai työnnänkö pois. Kuinka voinkaan olettaa, että hevosestani löytyy jotain sellaista mikä ei minusta löydy.

021.jpg

Jokainen on joskus tahollaan, tien risteyksessä, ratkaisevaa on milloin astuu pelotta omaan suuntaan. Vastuusta alkaa kaikki. Omasta vastuusta. Vain itse voimme päättää mitä siihen kuuluu, mitä sälytämme toisten päälle.Tarvitsemmeko voimallisemman käden ojennuksen kohtalolta omaan suuntaamme. Vastuun monet muodot ilmenee kaikkialla kaikkinaisen vastuun minimalisoimisella, turvakengissä ei tarvitse enää huolehtia ja hahmottaa edes omista varpaitaan. Jotkut ihmiset taas ovat turvaverkkoja muille, milloin se raskitaan keriä pois ja annetaan kaiken mätkähtää mihin kuulukin, korjaantumaan. Satun oma hevonen Penny, Dun it with Charmista ja hoitoja hevosille http://www.otehoitokeskus.fi/

005.jpg

Me tavallaan kahlehdimme itsemme ajatuksiimme ja pakollisiin tekemisiin. Pakolliseen tulevaisuuden näkymään jonka tulee täyttyä. Hevonen, sen pito, omistaminen tai harrastaminen ei poikkea vallitsevasta elämämme ympyrästä.Mihin se perustuu, mikä on vallalla vahvimpana. Perustuuko se yhteiskunnan talousrakenteen tuottamaan normien mukaiseen elämän määrityksiin, jossa omaa arvoa ilmennetään tavara määrään, statuksena, titteleinä, yhteiskunnallisina arvo paikkoina, tottelevaisuudesta yhteisössä,ei poikkeavina perheinä joka sekin merkitsee jokaiselle eri asiaa. Ajattelemmeko ettei meillä ole valinnan varaa. Suvaitsevaisuutemme ja arviomme rajoittuu liian usein omien sen hetkisten normien sallimissa puitteissa. Mitä jos joku uskaltaa väittää toista tai esittää uusia katsanta kantoja jolloin totuutemme joutuisi todellisen tarkastelun alle. Olemme useimmiten väärässä asiassa tehdessämme kipeästi tarvitsemiamme muutoksia elämään. Omalla kohallani eräs herääminen oikean asian äärelle sattui jo vuosia sitten. Aikojentakainen hevosystäväni Anne tuli pitkästä aikaa käymään. Jo näiltä ajoilta tutun Vihtorin nähtyään, kysyi "Miten Vihtorin silmät näyttää näin tyhjältä." Rinnassa tuntui pisto. Hankaluus vastaanottaa, orastava vastustus. Minullehan oli ensi arvoisen tärkeää hevosteni sisäinen hyvinvointi. Sattui, mutta kuulin ja näin. Miten haluan hoitaa asiani tässä elämässä. Mikä liikku on nyt käsillä. Silloin Vihtorin siirtyi Ronjalle omaksi opetus hevoseksi, silmät kirkastuivat. Siitä myös alkoi Ranchin yksi uusi käänne. Tässä rehellisessä yksinkertaisessa kommentissa on rohkeus jota kaivataan kaikkialla. Kaikella on aikansa ja kun se aika loppu alkaa uusi. Annetaan sen alkaa.

e%20%282%29.jpg

Meissä tulee olla itsepintaisuutta, taivaitten tarmoa tärkeiden asioiden kasvattamiseen ja valtaamaan uutta mutta meille kuuluvaa aluetta. Jokainen liikku lisää saldoa näkymättömässä pankissa ja tärkein jää talteen vaikka pörssi romahduksia tapahtuisi. Kun kutsu käy. Kukaan ei voi ei estää, kulkuvälineistä viis, kun elämä odottaa. Oman värinen elämä. Veera poikkesi Ranchillä ja laskettiin matkaan maailman ääriin rakkaudellisin ajatuksin, suojauksin. Veera, kolme koiraa ja vanha postiauto todella matkasivat koko itä euroopan halki asettuen lopuksi Romaniaan.

Jos jokainen seuraísikin intohimoaan, kuuntelisi sisäistä luovaa tekemisen tarvetta, ilmaista itseään, tekisi oikeasti mitä haluaisi. Lakkaisi reagoimasta pelotteihin. Löytyisi oma alue missä loistaa, olla omimmillaan. Ilmaista itseään juuri tavalla joka on yhden mukainen sisäisen tarpeen kanssa. Kaikki ajautuisivat omalle alueelleen, jokaiselle alalle löytyisi osaajansa ja maailman kasvuun ja velkaan perustuvaa taloutta kannattelevat tyhjät työt häviäisivät. Turhaa tavaraa ei syntyisi, eikä olisi enää ihmisiä masentavaa tyhjän työn tulokseksi tekemisestä. Epäedullista se olisi vain hallinnoimiselle kun ei olisi enää tyhjiöitä mitä täyttää.

Meille syntyisi vain rajallisesti ruokaa rakkaudella valmistettua. Viljelijän ja puutarhurin kutsumuksen tuotoksena joka ravitsisi meitä kaikilla tasoilla. Koristeellisia tarkoituksen mukaisia astioita, rakennuksia jotka täyttäisivät syvästi kaipaamamme ihmiskäden taitojen kauneuden kaipuuta. Arvostuksella ja kiitollisuudella kohdeltuja eläimiä ja luonnon varoja joka vapauttaisi oman arvomme kaikelle elolliselle ja toisi meidät lempeästi lähemmäs elämän ja kuoleman rajaa. Meillä olisi loistavia mekaanikkoja, asemastaan ylpeitä kauppiaita. Jos emme tunne olevamme tekijöitä, voimme olla huippu empaattisia ja sydämmellisiä virkamiehiä.

Ole paras sinä omalla paikallasi. Muhammed Ali sanoi jos hänestä ei olisi tullut monikertaista nyrkkeilyn maailmanmestaria hän todennäköisesti olisi ollut maailman paras ja nopein roskalaatikoiden tyhjentäjä.

15082013251.jpg

Kun olet erilainen, kiinnostava, pelottava, ihailtava. Sinuun on vaikea suhtautua koska kukaan ei tule koskaan kuulemaan sitä mitä sinun odotetaan sanovan, et ole ennalta arvattava, et ennalta määriteltävä, et aseteltava kategorioihin, et yhteiskunnan normeihin. Voit edetä vain vertaamalla itseäsi vain itseesi. Olemalla paras sinä. Elää kuten olet. Omalla esimerkilläsi vapautat monta sielua omalle matkalleen. Melkein epätodellinen. Kiehtova henkäys entisaikaa ihmisessä Riikka. Uranuurtaja, kansainvälisesti arvostettu Highlander kasvattaja, monen alan taiteilija, nainen Korkean Tammen takana. http://www.korkeatammi.fi/

Kuva0131%20%E2%80%93%20Kopio.jpg

Rohkeus olla sitä mitä on, on monille pelottavaa kohdata. Usein siitä yritetään löytää jotain vikaa, jotain mitä voi osoittaa sormella. Nämä ihmiset kuitenkin ovat niitä jotka todella elävät ja ne jotka arvostelevat vain haaveilevat siitä. Takertuvat seikkoihin joihin pystyvät pitääkseen oman vapautensa loitolla, säilyttääkseen oman uskonsa. Zive. Valloittavaa vahvuutta. Tauolla Ruuna Remmin kilpailuissa muutamia vuosia sitten http://www.lahnuksenratsastuskoulu.fi/

Ritari%20%26%20Juha.jpg

Elämän rikkaus syntyy juuri erillaisista ihmisistä ympärillämme. Niin erillaista antia luovuttavista ihmisistä. Ihmisistä joilla on rohkeutta uskoa unelmiin. Tarmoa tarttua toteutukseen. Erillaisuus antaa ideoita ja muuttaa näkökulmia jos vain sallii sen tapahtuvan.   Voi yhtähyvin olla miesten mies kuin seikkailujen poika. Voimme havannoida jotain, joka ei rajoittuneessa mielessä käy lähelläkään ilman toisia ihmisiä ja heidän esimerkkiään. Juha,ratsuna Ritari Kurikan Leenan kasvatti.http://www.chippewarange.net/?page_id=387

IMG_2685.jpg

Me kuulumme samaan henkiseen hevosperheeseen, eikä meitä erota välimatkat, eivätkä tekemisiemme erot, ei eri seurat, ei eri oriit.

IMG_2351.jpg 

Olevaisen rakastavassa ohjauksessa on niin selvä oikean suunnan itsepintainen näyttö, jos luemme sen hyväksemme. Annan itseni olla hyvä. Älyttömän hyvä.

 sail.jpg

Kun olen siellä, siellä itselleni. Säteilen ja kaikki näkee sen, se tavoittaa kaiken.

DSC_6769.jpg

Tältä minä näytän kun näytän itseltäni. Tällaiselta minä kuulostan kun kuulostan itseltäni.

Return to Innocence

https://www.youtube.com/watch?v=2rALVgdoMHk

IMG_2792.jpg

Voimaannuttavat asiat arjessa voimaannuttavat ei voiman vievät. Voimalliset asenteet, ajatukset. Pienestäkin tekemisestä, pienestäkin muutoksesta, alkaa alku, se on kaiken alku, ei kaiken muuttaminen.

1%20%283%29.jpg 1%20%284%29.jpg

Pettymykset ja loukkaantuminen ovat vain kohdistettuja ennalta päätettyjä odotuksia, vaatimuksia. Ympäristöömme sälytettyjä ennakoituja seurauksia jotka eivät sitten olekkaan mielemme mukaisia. Jumalaisen hyvä olo syntyy kun vaikean, toisinaan pakollisen hetken on viettänyt ja sitten irrottautuu tilannetta tuomitsevista ja ennakko ajatuksista vapaaseen pudotukseen. Hyvään.

027.jpg

Sillon kaikki on hyvää,hetki kohdataan vain yhdessä. Ei erottelua. Ei eilistä. Ja horse dont lie.(Mella, Lulu. Plates Mellow Babe.)

023.jpg

Ei ole opettajia, ei oppilaita. Me olemme sitä kumpaakin. Kun ymmärrämme asemamme löydämme ehtymättömän polttoaineen jaloihin edesottamuksiin, rajattomaan vastaan ottamiseen kaatamatta omia arvojamme ja arvokkuuttamme.

Tässä sitä ollaan, oli erillainen kesä. Hankaliin asioihin, vaikeihin valintoihin etsin aina syvällisemmän korkeamman tarkoituksen, tunnistan sen ja toimin sen mukaisesti, koska se on aina olemassa ja sen löydyttyä vapautuu aina hengen kytkös ja kehossa tuntuva fyysinen hyvinvointi.

meee.jpg

Tiedän., että se mihin keskitän energiani, se on mikä voimistuu, hyvässä ja pahassa. Oli kyse ontumisesta tai haavasta. Sisäisestä tai ulkoisesta. Sallimus itselleni, olla voimakas toisen epävarmuudessa, omassanikin. Pöytä on katettu ilolla kaikille siihen astuville. Pöytä ei ole kadonnut, anti vain erilainen. Kaikki riippukivet eivät korista enää kaulaa. Velvoittavat pakonomaiset kuviot, jatkumot, yhtälöt joiden tuli täyttyä itseään todentaakseen ovat saaneet väistyä. Paikalla jossa ei ole ylinmääräistä keinotekoisesti elossa pidettävää, on itsessään huumaannuttavaa. Pelottavaakin, mutta häivytän huoleni huomisesta Luojalle luottamuksen käsiin. Sen ei tarvi olla jotain toista mitä se on nyt. 

DSC_6609.jpg

Kolme ensimmäistä kuvaa, kuva Lillistä ja Johannasta sekä tämä viimeinen on otettu Sailan silmin.