Tässä kuvassa on Emma, Kaisa ja alati lisää täplittyvä Uni Dom Revolt(Cute and Trouble&Echoes of Wizdom), kuvan tunnelma on kuin meidän vanhan tallin ajoilta.

Minulla oli kerran eräs ihminen joka piti pitkän aikaa huolta hevosistani ja vähän muustakin. Hän yksi näistä ihmisistä jotka toimivat minun oppaanani näyttämässä mitä ympäriltään voi löytää, josta olen hyvin kiitollinen.Silloin elettin kevättä ranchillä ja suunnattiin puutarha myymälään hankkimaan ranchin pihan koristukseksi kukkia.Kiersimme puutarhaa kukin omilla tahoillamme, ja kun menin viemään ostoksiani kassalle sanoi hän osoittaen sinisiä kukka amppeleita, että ”nuo kukat tuossa ostan sinulle, ne kuuluu teidän talon kuistille”. Minä siitä häkeltyneenä sanoin, ”ei kyllä minä ne maksan”. Oli selvää että hän ei ottanut kuuleviin korviinsakaan, sanoi vain”et kyllä vie minulta tätä iloa” Jäin hämmästyneenä hiljaa ottamaan vastaan valaisevaa viisautta joka oli tarjolla.Tiedän että hän eli hyvin vähällä rahalla, ja suuren vaikutuksen tekikin kun seurasin sitä taloudellista luovuutta joka koko luomakunnan kunniaksi sieltä tuli. Ja tiedän myös että hän oli juuri saanut ensimmäisen kerran oikean palkkansa minulta toimien kunnan lomittajana ja aikoi käyttää rahansa ostaakseen minulle kukkia.

Tämänkin kesän ihastuksen riemu täytti aina minut kun katsoin keltaisia, oransseja,valkoisia orvokkeja jotka kukki koko kesän,kukkivat vieläkin. Ihmeellistä, niitä juuri ajattelin hankkivani kun Liisa ja Maria toivat ne tullessaan, myös istuttivat ne ravitsevaan multaan, jotka nekin toivat mukanaan. Huolehtivat loppuun asti, haluamatta aiheuttaa vaivaa tuomisistaan, turvasivat jatkonkin. Ihminen kertoo itsestään,kestävyydestään, hyvyydestään, kaikesta rakkaudestaan mitä kantaa sisällään. Onko totta että tämmöistä on olemassa joka puolella, minne vain katsommekin?

Nämä eivät ole ainoita kukkia joita on näissä olosuhteissa rancille tuotu ja milloin kenenkin toimesta, mutta varmaa on, että ne kaikki kukat eivät koskaan lakkaa olemasta.