Kasvattajan vuosiin mahtuu kaikenlaista. Kaikki kokemusta korvaamatonta. Omat varsat on niin rakkaita, niin sydämmeen kuuluvia oikealla tavalla että ne puhdistaa pelkällä olemassa olollaan.
Varsat tuovat iloa, surua,luopumista, ylpeyttä avuttomuutta. Ymmärrystä ettei omista niistä ainuttakaan, ne kuuluu niille itselleen. Niiden omalle matkalle. Niiden oman ihmisen vierelle kulkemaan. Omaa matkaa tekemään joskus mutkien kauttakin. Joskus raskaankin. Kuitenkin aina jättämään tarvittavan jäljen matkallaan.
Minulle merkittävin varsa elämässäni oli ja on Sulevi. Sulevin tarina on luettavissa artikkeleissa. http://www.katjavanhatalo.com/suloinensulevi.htm Sulevi opetti lyhyellä elämällään jotain korvaamatonta. Sulevi opetti mikä on tärkeää. Mistä pitää pitää huolta ja mistä päästää irti ja silti mitään ei häviä.
Tässä ja myöhemmissä kokoelmissa jaan hieman kasvatti hevosten matkaa maailmalla siltä osin kuin se on mahdollista. On monia paikkoja jossa on jo useampi hevonen meiltä. Joskus riittää yksi. Ja joskus täytyy rakastaa vaan täältä kaukaa.
Ensimmäisenä. Jonna. Aikamoinen kasvattaja itsekkin. Useampi revon ranchin kasvatti on lähtenyt Jonnan kainalossa maailmalle.On itketty ja naurettu yhdessä Jonnan kanssa. Nämä kuvat on Jonnan omasta kansioista ja omia otoksia. Oli valtavia vaikeuksia valita, koska ne oli niin elämän täyteisiä että olisi voinut valita jokaisen. Jonnan elämää oman laumansa kanssa.
Bea. Typykän lapsi Jätkän kanssa.
Pikku ukon ja Qurly tamman kaikki hurmannut Kerttu neiti. Nämä kuvat tulevat Veeralta.
Tyyne, Pikku ukon yhteinen Jonna Qurly tamman kanssa.
Bean ja Qurly orin ihana kiharuus.
SITTEN PIKKU-UKON MUITA LAPSOSIA.
Satu ja Koijari
Kultun kans yhteinen, Annen Muru.
Arabi hevosen kanssa syntyy myös suuria:
Neenan ja Pilkun yhteinen.
Mamin Appaloosa Bo.
Jos hevonen saa hyvän elämän. Se on enemmän ihmiseltä. Kiitos kaikille ihmisille jotka sen antavat, antavat kukin omalla tavallaan.