Tulee aina aika kun koulutettavat palaavat kotiinsa, ja se on jollain tapaa aina haikeaa, jollain tapaa taas ikäänkuin jonkun kansion sulkemista, juuri siksi että koko työ tehdään muita varten. Olen tosi ylpeä taas kaikista jotka olivat osallisena koulutuksessa Tuomo, Lilli ja Johanna. Kun asiat tehdään yhdessä, jokaisella asialla on erityis osaajansa. Näin hevonen saa kokemusta kaikenlaisista asioista oli kyse sitten eri oppimisen alueista, ratsatuksesta maneesissa, isolla kentällä tai maastoilusta. Mitään ei tarvitse tehdä väkisten muttei myöskään perääntyä kovista paikoista, vaan niissä annetaan tarvittava tuki. Toimitaan maltillisesti, edetään hevosen ajassa ja ennenkuin huomatkaan olet matkalla jolla ajalla ja vauhdilla ei ole merkitysta ja kaikki etenee kuin itsestään omalla painollaan. Rami valloitti meidät kaikki poikkeuksellisen ihastuttavalla olemuksellaan. Koskaan ei ole ollut naama nyrpeänä tai vastustellut mitään. Työn välitön ilo ja hyväntuulisuus välittyi Ramista aina ja ihana antautuneisuus tuntui olevan sille myötäsyntyistä. Toisinaan on pitänyt suorastaan vahtia ette koulutettavatkin saavat vapaa päiviä, tosin he ovat kyllä vahvasti sitä mieltä että joka hetki on hyvä hetki puuhailla ainakin jotain ihmisten kanssa ja se tuntuu aina hyvältä että tämä ei katoa. Tämän pienen suuren ihanuuden saimme jakaa ja se lähti kotia ikäisekseen sekä koulutus ajan puitteissa osaavana ja mukavana ratsastaa. Siitä on syytä kerrakseen iloon.

1%20%E2%80%93%20Kopio-normal.jpg

2%20%E2%80%93%20Kopio-normal.jpg

3%20%E2%80%93%20Kopio-normal.jpg

 

4%20%E2%80%93%20Kopio-normal.jpg

 

6%20%E2%80%93%20Kopio-normal.jpg

7%20%E2%80%93%20Kopio-normal.jpg

8%20%E2%80%93%20Kopio-normal.jpg

9%20%E2%80%93%20Kopio-normal.jpg