Niin se elämä meitä muuttaa, yhdistää ja erittelee. Syystä. Seurauksesta. Kaikki sanominen on tärkeää, vei se meitä kauas tai lähelle. Sivusta ei huomaa että muutos on eri jokaisen silmiin. Muutos saa tulla.

Omaa sisäistä olemustaan todentava ihminen voi olla vaativa kanssa eläjä, se kun on riippumaton eikä sillä ole miellyttämisen tarvetta kenellekään tullakseen hyväksytyksi, toisaalta se antaa saman vapauden  ympäristölleen, kasvaa omiin mittoihinsa, vapautua vankiloista.

Meissä on se sama pieni ihminen, sisällämme olimmepa nuoria tai vanhoja. Jos näemme tämän toisessa, kaksi sielua, havaitsevaa tietoisuutta kohtaa toisensa ilman muotoja.

Kun luopuu haluamisesta, vastaan ottaminen voi alkaa, maailma pääsee muuttumaan oman näköiseksi. Täysin yksiselitteistä, kuitenkin monesti meille on yllättävää, kun lakkaa yrittämästä, kaikki se mitä olemme usein tuskallakin tavoitelleet alkaa tulemaan vääjäämättä, taukomatta omalla voimallaan.

 

Monesti sanomme ettemme pysty haluamaamme muutokseen elämän laatumme parantamiseen, tosiasiassa emme ole valmiit siihen epämukavuuteen ja epävarmuuteen,  johon päätöksemme meidät hetkellisesti johtaisi.  Se mikä meitä pelottaa on vain tuleva tuntematon, mielen muovaama kohtaamaton asia. Kun asia on käsillä ja edessä, se on sitä mitä se on. Se on vaan siinä hetkessä kohdattava asia, jos ei jo kiirehdi lisäämään mielessään mitä kaikkea siitä mahdollisesti seuraa tai mitä on jäänyt matkan varrelle eikä silloinkaan pysy siinä hetkessä. Pelko ja ahdistus on vain tulevan ja menneen puntaroimista, tarpeettomia oletuksia, uskomuksia, itse määrittelemiämme velvoitteita tai ehdollistumia jotka hyvinkin voivat määrätä tulevan ja menneen tahtomme voimalla. Siksi asioiden arvosteleminen ja oletukset ovat vähiten tarpeellista. Sillä hetkellä kun elämän kulku muuttui sen sisällön tarkastelemiseksi ja kokemiseksi, jokainen päivä ja sen jokainen hetki muuttui omaksi täyteiseksi olemiseksi itsessään siinä missä olen.

 Yhtäkkiä huomiota rupeavatkin saamaan totutuista kohteista poiketen kaikki kaunis, varteen otettava, muuttuva mutta häviämätön todellinen, oikea joka kumpuaa luomakunnasta, kaikesta elollisesta. Ihmisistä, meistä, sinusta ja minusta, luonnosta eläimistä, elämästä itsestään. Turhuus jää taakse.

Ystävistä pidetään kiinni. Lujasti. Vaikeita hetkiä tulee, otollisia erottelemaan meitä toinen toisistamme. Takertuminen rakkauden vastaanottamisen kieltämiseen tukeakseen omaa käsitystään hylkäyksestä, ulkopuoliseksi jäämisestä on meidän omassa vallassa."speak up for your self" kaikissa tilanteissa.

Moni asia kaatuu tarpeesta saada toinen oman tiensä mukaiseksi, koska uskomme sen olevan toiselle hyväksi, se ei ole mahdollista. Kun ei ole enää tärkeää miten se meni, säilyttää muistoja mielen pahoittamisesta, ei kehoon enään vain yksinkertaisesti mahdu mitään muuta kuin se mikä tässä on.

Elämä se vaan meitä vie, me olemme elämä ja sen sisältöä tarkastellessa aika kuluukin antaumuksella, leppoisasti ja aina uutta oivallusta tuoden. Välillä tuntuu hämmentävältä oivaltaa elävänsä maanpäällisessä paratiissa, kuplassa joka syntyy omasta asenteesta, joka on "se" kaikessa, ilman ylinmääräistä tarpeetonta oman onnen sabotointia.