Kuinka voi unohtaa sen mahtavan elävän tunnelman mitä oli olla tienpäällä hevosten kanssa, tavata ystäviään, läheisiä, etäämmällä olevia, tuttuja tuntemattomia. Istua selässä lämmittely areenalla ja antaa itsensä nauttia tehdystä työstä hevosen kanssa. Se mitä on tehty, siinä ollaan ja se riittää. Sen tiedon kanssa astutaan areenalle. Iloitaan suorituksesta oman vuoron tullessa, otetaan avoimesti vastaan mitä tulee, menettämättä mitään. Tarttumalla reippaasti esiin tulevin parantamisen mahdollisuuksiin. Oli se sitten työstää henkistä hallintaa tai teknistä osaamista. Omaa olemistani en anna häiritä minkään. Enkä menetä mitään On ihanaa olla mukana kun antaa itsensä olla mukana.

Rick Lemay sanoi hyvin siellä on paikkansa kilpailun maailmassa 65 pisteen hevoselle ja 73 hevoselle.

Ja minä sanon lisäksi, että siellä paikka ihmiselle joka osallistuu hevosensa kanssa kerran kaksi vuodessa järjestettäviin paikallisiin kisoihin. Ilolla ja hyväksyvällä mielellä nauttien kilpailujen tunnelmasta ja omasta ratsastuksestaan avoimesti, sen minkä nyt teen ja missä olen, olen siinä täysi! Ja ei ylempi tai ala arvoisempi ole paikka parrasvaloissa, antaen itsensä satsata huippusuoritukseen kaikilla saatavilla olevilla mahdollisuuksilla kilpailuista kilpailuihin voitto, huippu suoritus mielessä.

Hevostelu on elämän tapa joka antaa sisältöä elämään tai sitten siitäkin voi tehdä itselleen kurimuksen.Älä piilottele sisäisiä lahjojasi, tuo ne esille nauti ja elä niiden kanssa. Kehtaa antaa itsesi olla olemassa omalla tavalla.Miksi niin monet ihmiset luopuvat omasta onnestaan hevostensa kanssa, alennamme itsemme ja määrittelemme mitä tulisi olla tai tavoittaa ennenkuin pystymme astumaan esille ja pääasiassa vielä itsellemme.

Milloin se päivä tulee jolloin olemme valmiita. Mikä on se, jota tarvitsemme ollaksemme valmiit? Emme rohkene riittää vain itselle vaan annamme kuvittellun mielikuvan määrittää mitä meidän toisten silmissä pitäisi olla pystyäksemme olemaan vapaasti mitä olemme.Jos hyväksyy sen mitä on. riittää itselleen. Mitä menetettävää meillä on, jos annamme itsellemme olla sitä mitä olemme. Kuka on se joka kärsii, jos emme anna? Mitä meidän tulee irroittaa itsestämme, tehdäksemme tilaa uudelle. Mistä luopua saadaksemme oman olemisen haltuun. Kuka voi antaa vastauksen?

Toivon näiden sanojen myötä rohkeutta, innoitusta, oivallusta osallistumaan omilla hevosillamme ilonpitoon yhtenä niistä. Järjestämään, rakentamaan ja puuhamaan yhteisiä tilaisuuksia. Tarjoamalla jokaiselle esimerkiksi tallikisojen myötä mahdollisuuden osallistumiseen ja harjoittelemiseen ilman että se käy taloudellisesti ylivoimaiseksi. Rata harjoituksilla ja yhden lajin ilta kisoilla on hyvä aloittaa kuten me teimme. On hyvä huomioida, että meillä on jo valtavat olemassa olevat voimavarat kaiken rakentamiseen ja toteutukseen. Yksityiset lajin harrastajat jotka muodostavat suurimman joukon. Talli yrittäjät, yhteisöt,suomalaisia koulutettuja tuomareita, koti joukkojen puuha naisia ja miehiä. Unohtamatta väsymättömiä alan pioneereja.Tehdään yhteistyötä, järjestäydytään, ymmärretään että se on meidän kaikkien etumme. Jos jokainen on oikeassa, kenenkään ei tarvitse olla enemmän oikeassa. Jos jokainen osanen on tärkeä, voiko mikään olla tärkein. Jokaisen hyötyessä ei tarvitse etsiä kuka hyötyy eniten.

Omat raamit meidän tulee täyttää, ne joiden sisään me mahdumme. Jotka on tehty meidän mittojen mukaan. Ne raamit ovat elossa. Jokainen niistä, ainutlaatuinen, täydellinen, korvaamaton.

 Kiitos Helmille ja Saanalle jotka tekivät mahdolliseksi meidän jengin matkan SM kisoihin ja pitämällä Ranchistä huolta ja teistä olen ylpeä rohkeat, rakkaat ratsastajani.

Tässä kuvassa yksi heistä Kaisa ja Lotta Kurikasta