Kuulin jokin aika jutun joka sai otsan kurttuun siltä seisomalta ja pisti miettimään tosissaan. Jossain oli ollut kirjoitus siitä mitä saattohoidon potilaat katuivat eniten elämässään. Naiset katuivat sitä että heillä ei ollut ollut rohkeutta elää itselleen eikä tehdä asioita joita itse olisivat todella halunneet omasta valinnastaan. Ja miehet katuivat sitä että että olivat tehneet liikaa töitä ja keskittyneet siihen, sen sijaan että olisivat antaneet aikaa lapsilleen ja rakastetulleen.

kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tämä osio siis tulee näyttää myös miehelleen

Dalailamalta kysyttiin mikä on hänestä yllättävintä. Hän vastasi. Ihminen, koska hän uhraa terveytensä, jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä, seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa.Hän elää ikäänkuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt.

Ja tämä viimeinen tuli viestinä kerran Tarjalta meidän tunti ratsastajalta tai siis meidän tallin ratsastajalta joka kuuluu meidän tuntiin:O))