Me itse luomme oman todellisuutemme. Aina se ajatus jolle avaudumme aukeaa eteemme oman itsemme kautta. Me määräämme itse täysin oman elämämme kulkua.

On keskikesä. Koko alku vuosi on ollut erillainen, aivan kuin uusi aikakausi ja se onkin.
Meidän kesä alkoi tänä vuonna varhain ”mahtavalla matkalla”vaihtelevalla kokoon panolla kohti etelä Suomea huhti toukokuun taitteessa ja päättyi kesäkuun kahdestoista jolloin tulimme lopullisesti kotiin pohjoiseen hevosinemme.

Se mitä luulin tarvitsevani on menettänyt merkityksensä ja se jota en osannut odottaakkaan sai mahdollisuuden täyttää vapautuneen tilan.

Kaikille sielun sisarille ja veri veljille jotka teitte tämän matkan mahdolliseksi ja annoitte meidän kuulua elämäänne, jaoitte meidän kanssanne omia hetkiänne. Sanat eivät riitä kuvaamaan ja on mahdotonta muotoilla kertomukseksi kaikkea pientä ja suurta . Tiedän, että jokainen sisälläni oleva kiitollinen ajatukseni löytää kohteeseensa.

Muutamia päiviä sitten kuulin meneillään olevasta George W. Bushin Oprahin haastattelusta kävellessäni Ronjan huoneen ohi, jollain tavalla keskustelu veti puoleensa aina siinä määrin että siivous välineet kirposivat käsistäni ja istuin lattialle kuuntelemaan. Oli hienoa kuulla kuinka Bushilla ei ollut mitään sanottavaa siihen kuinka Barack on pärjännyt, totesi vain että hänellä varmasti on tekemistä ilman entisen presintentin komentteja. Kysyttäessä mistä hän on erityisen jäänyt mieleen presintentti kaudestaan, sanoi hän olevansa kiitollinen siitä että ei ole myynyt omaa sieluaan suosion tähden vaan on pitänyt kiinni omista periaatteistaan vaikka se ei ole kaikkia miellyttänytkään. Julkisuudessa ollaan vain hetki, mutta itsensä kanssa eletään loppuun asti.