Minä ja luuta joita Eerik pappa on poikani Miikan opettanut sitomaan vanhaan malliin.

Ihmeellisiä aikoja eletään Ranchillä, sellainen rauha ja seesteisyys täällä vallitsee. Jotenkin vain ihan kaikki tuntuu niin hyvältä. En voi nimetä kohtaa, enkä yhtä asiaa, en ihmistä, en hevosta. Elämän suloisuutta ja kauneutta olemme maistaneet yhdessä niin monen kanssa ranchillä kuin maailmallakin. Miten sellaisista hetkistä voi ylipäätänsä kirjoittaa? Ne tarvitsee kokea. Monesti työnpuolesta olevien tapaamisten jälkeen istun vain hiljaisuudessa ja ihmettelen kiitollisuutta joka täyttää minut kokonaan.

Muutokset ovat oikeasti meille niin hyväksi, jos antaudumme elämän ohjattavaksi, emmekä yritä vakuuttaa asioita pysymään muuttumattomina. Hallita niitä, jotta ne ei katoasi. Pääsemme sellaiseen ohjaukseen että kaikki olematon on vailla merkitystä, kyytiin jossa villeimmät odotuksemme kalpenee.

Muutosten hetkellä  voimme olla itsellemme lempeitä. Milloin ikinä ajattelen rakkaitani niin hevosia kuin ihmisiä jotka olen elämäni matkalla kadottanut, muistan ainoastaan hyvät asiat, asiat jotka tuottavat iloa.

Arjen askeleissa kuljen omassa tallissa, hoidan omia hevosiani, ratsastan omassa maneesissa omia hevosiani, omia kasvattejani. Olen oman tallin tallityttö ja suurempaa onnea ei tunnu olevankaan. En ole liideri, olen vorkkeri ja raideri. Teen todeksi unelmaani olemalla siinä. Ei tarvitse enää juosta mitään kiinni. Valtani ulottuu ainoastaan omaan sisimpääni ja se on suurin saavutus. Mikään ihminen, paikka tai muu pakottava asia ei sitä liikauta tarpeeseen ulottua pitemmälle.

Minua yritettiin saada innostumaan investoimaan tänne mittavat kurssi ja koulutus tilat. Hetkeäkään ei tarvinnut epäröidä vastausta. Ei. Mikähän illuusio ihmisillä on oman elämän pituudesta? Minäkö luopusin yksityisistä ihanista aamuista, elämän täyteisistä päivistä, iltaan kääntyvästä hidastuvasta hämärästä, yöllisistä pysähtyneistä hiljaisuuden hetkistä, joista saan nauttia kun olen itse ranchini mittainen.

Mitä, lisääkö rahaa? Oma aika ei ole mitattavissa rahalla. Voin helposti myös tehdä ilman rahaa töitä mutta raha ei ole liikuttanut minua koskaan.
Kävi meillä turvallisuus asiakirjan tarkastajakin. Hän ilmaisi asian olevan niin että nyky päivänä heidän täytyy valvoa tällä että ihmiset ovat turvassa hevosilta.  Mutta kyllä tosi asia on niin että me teimme meidän turvallisuus asia kirjan, jotta me suojellaan meidän hevosia ihmisiltä.

Voi Miten meitä maailman pinnallisuus pakottaa. Millon se velvoittaa ponnistelemaan, ylistää yrittämään enempään kuin pystyy, milloin se väsynyttä osoittaa sormella ja polkee jalkoihinsa. Monesti eletään väli tilassa vailla pohjaa kun ei pystytä taipumaan harhaan, mutta ei myöskään rohjeta seurata sisäistä ääntään. Rohkeus tehdä niin kuin sydän sanoo ja mitä todellisuudessa on, toteuttaa koskemattomana omaansa. säilyttäen avoimuuden, uteliaisuuden oikeilla tasoilla.

Joskus on helpompaa ilmaista tunteet laulamalla, piirtämällä, tanssimalla tullakseen ymmärretyksi tavalla millä toivoo, joskus kun muuttaa kieltä sen energia avaa enemmän.

Living in turning point in my life, putting my legs in stepping-stone of discovery of who I am



Auringon säteet sen sitoo, jonka maa kantaa. Esteri, Girl Of Raindrops, tulit meille taivahasta. Voiko hevonen enää upeampi olla? i.Turbo Plates e.One April Star