.facebook_-1268679383-normal.jpg

Vaikeista asioista on vaikea puhua, siksi niistä kannattaakin puhua juurikin, kuten ne ovat. Ennalta päättämätön hyväksyvä avoimuus on etenemisen mahdollisuus. Asioiden kohtaaminen kuten ne ovat. Ne eivät ole toisten asioita, ne ovat ”meidän” jokaisen asioita ja niistä on mahdollisuus oppia. Armollisuus itseä ja muita kohtaan muovaa meitä paremmiksi ihmisiksi. Kohtaamamme kokemukset kasvattavat myötätuntoa ja ymmärrystä. Jokainen meistä on tehnyt hyviä ja huonoja valintoja. Oppikokemukset on ennemmin tai myöhemmin lunastettava itse. Kunniantunto kantaa kauas eikä koskaan laske toisten niskaan mitään. Kuka meistä ei olisi ollut kummallakin puolella.

En kirjoita tätä siksi että tuntisin olevani parempi että olisin vapaa kaikesta, vaan siksi että ne leijuvat vahvasti ympärillämme, pitäen pitkäänkin otteessaan,  jos niitä ei tunnista.  Olen seisonut risteys kohdassa johon tullaan kaikista ilman suunnista, se on antanut mahdollisuuden nähdä ja kokea paljon. Olen kokeillut itse mahdollisti kaikkea ja kaiken minkä olen kokenut on varmasti ollut tarpeen.

On paljon asioita ja tekoja jotka eivät vie ketään, eikä mitään eteenpäin. Merkityksetöntä turhuutta. Illuusio ei koskaan kannattele itseään omalla voimallaan. Kaikki mikä ei ole oikeasti olemassa häviää ilman tukijaa. Silmänlume tarvitsee kuvailijan. Olivat asiat hyviä tai huonoja ne palaavat aina alkuperäänsä.

Totuus ei kaipaa todistelua

Lapsuudesta monelle tuttu konsepti ”ei huolita joukkoon” löytyy yhtä varmasti aikuisten keskuudesta, kuin sen, ettei sitä sieltä luulisi löytyvän.

Ikävät perättömät kirjoitukset ja puheet ovat arkipäivää ja liian helpoksi koetaan itsensä kohottaminen panettelemalla toisia.  Syyllistämällä toisia haetaan oikeutta vaan omille toimille.

Mille linjalle lähtee kun muuttamattomat uskomukset, kangistuneet kaavat ovat kaatamassa omakohtaisesti. Hillitty hallittu henkilö voi muuttua yhdessä hetkessä täysin toiseksi, kun hänen samaistumisen kohteeseensa on kajottu ja sen olemassa olo on vaakalaudalla.

Miten on, kerrotaanko ”oma tarina” kaikille mahdollisille kuulijoille, etsitään negatiiviset yhtäläisyydet tukemaan tarinaa, unohtaen kaikki toisen näkökulman vallitsevat yhtäläisyydet jotka ovat johtaneet lopputulokseen. Oletetaanko että ne häviävät jos ne jättää huomioitta. Varmalla ainakin itse pysyy siellä mistä puhuu.

Sen teen ja sanon mikä on minua

Kaikki mikä viedään äärimmäisyyksiin, kääntyy lopulta itseään vastaan, oli kyse sitten treenaamisesta, ruokinnasta, kengättömyydestä, kengityksestä, periaatteesta jäykissä rajoissa pitäytymisestä, hevosen pitämisessä pakolla ulkona säällä kuin säällä aina sen hoitamiseen ja huolenpitoon sairaaksi asti.

Mikä kilparatsastajassa tai täti ratsastajassa oikein vaivaa? Kummallista on kuinka innokkaasti joissain piireissä ruoditaan kilpailevia ratsukoita heidän edesottamuksistaan kilpailla. Kun taas puolestaan niitä jotka ovat omistautuneet hevosmies taitojen ja hevos tuntemuksensa kartuttamiseen ruoditaan ja vähätellään kun he eivät kilpaile. Miten siis pitäisi ratsastaa että se on hyväksyttävää?

Aidan laidalla hengailevat super ratsastajat arvioivat toisten ratsastuksia ja sanomista riittää. Hevosen pää ei saa olla alhaalla, ei ylhäällä, ei edessä, eikä takana. Mitenkähän nämä ihmiset mahtavat itse ratsastaa?

Oman osaamisen tiellä

Tietokonetta opetellaan käyttämään, käyttäen sitä sen sisältämällä ohjelmalla, ei ruveta syöttämään siihen uutta käyttöjärjestelmää tai yritetä käyttää sitä toisella järjestelmällä ja syytetä että kone ei toimi. Toimivuus riippuu käyttäjästä. Sama on edessä hevosta hankittaessa. Se toimii kuten se on opetettu ja menee yhtä sekaisin kun tietokone, jos sille yritetään syöttää vierasta käyttöjärjestelmää. Joskus, sen sijaan että kuunneltaisiin hevosta, annettaisiin sen opettaa miten se toimii tai pyydettäisiin sen kouluttajalta käyttö ohjeet, lähdetään ymmärtämättöminä uudelleen kouluttamaan hevosta.

Ollaanko kiperässä hetkessä valmiita hylkäämään kaikki omien pelkojen peittelemiseksi. Tietämättömyys tai haluttomuus kohdata omassa itsessä muutoksen tarve tai edes hyväksyä etenevä prosessi, johtaa monesti epätoivoiseen tarpeeseen löytää selitys itsensä ulkopuolelta. Toisten toimista, kasvattajasta, kouluttajasta, kengittäjästä, satulasta, olosuhteista, viime valmennuksesta. Tämä ei kuitenkaan sulje mahdollisuutta, että näinkin on joskus. Kuitenkin kysymys vastuun ottamisesta omasta tekemisistään ja valinnoistaan, elämän kokemista oman hevosensa kanssa keskeneräisenäkin, sellaisena kun me sillä hetkellä olemme, hyväksyvästi on monesti kaiken oikean alku. Kun lakkaamme pitämästä koossa ja kasassa olematonta, huomaamme että mitään ei olekaan rikki. Emme vaan pysty olemaan vielä kuussa, koska olemme vielä maassa. Kieltäminen johtaa vain pysymiseen paikallaan, joskus sekin on tarpeen, kerätessä voimia muutokseen. Viimeistään silloin kun kerta toisensa jälkeen eteen tulee sama asia eri tilanteissa, saattaa herätä todellisuuteen. Surullista mutta sekin oikeasti totta, hevonen viedään joskus hautaankin asti ennemmin kuin suostutaan muuttamaan asioita. Kun taas samaan aikaan toisaalla on ihmisiä jotka tekevät kaikkensa että heidän hevosensa saisivat ylipäätänsä mahdollisuuden elää.

Aina oikea

On totta, että tänä päivänä myytävänä pitäisi olla paniikki otteilla toimivia hevosia jotka toimivat paniikissa, paniikin keskellä, paniikissa olevan ihmisen kanssa. Jotkut ihmiset haluat pommin varmoja hevosia, eikö kannattaisi ottaa selvää miten niistä tulee sellaisia. Mitä pommin varmaan hevoseen tarvitaan, sen saaminen on kuitenkin jokaiselle mahdollista. Onko ihminen liian laiska tekemään töitä vai haluton? Mitä jos etenisi ohittamatta itseämme, antaisimme itsemme olla matkalla? Vaan olemmeko liian kärsimättömiä, haluammeko kaikki valmiina, pitäisikö meidän pystyä jo siihen? Vaan onko parempi, että joku toinen tekee sen? Jos emme valitse omaa todellista tarvetta, pääsemmekö koskaan kokemaan täyteyttä, siinäkin tapauksessa, että haluaisimme hevosen omistajana vain heitellä omenoita hevosellemme aidan takaa. Määritteleekö joku muu mitä meidän pitäisi olla hevosemme kanssa, vaikkakin joskus käskyt tulevat oman päämme sisältä.

Monesti se haluttaisiin ostaa rahalla, pommin varma hevonen, hevosen johon on mennyt biljoonia työtunteja, usein vanha tunti hevonen, jos hevosesta ei ole aikaisempaa kokemusta tai tuttavuutta kilteinkin hevonen menettää varmuutensa epävarmoissa käsissä. Ja niitä haluttaisiin ostaa halvalla, aatteet tukevat hienoja ja humaaneja asioita mutta huomaamattaan sitä itse monet teoillaan tukevat liukuhihna työtä ja edistävät ”pentutehtailun syntyä” hevostenkin parissa. Näiden hevosten joiden ei tarvitse osata paljon mutta pitää olla kaikkea, ovat painonsa arvoista kultaa ja perimmäinen totuus on se että nämä asiat eivät ole edes rahalla ostettavissa.

Liian monesti kuulen ilon, ylpeyden ja viehätyksen uuden hevosen hankinnasta kaikonneen tuoreelta hevosen omistajalta ympäriltä tulvivien arvostelijoiden ja epäilyttävien huomautuksien saatossa.

Koskaan eikä kukaan ole saanut, eikä hankkinut väärää hevosta. Jokainen eteen tuleva asia syntyy siitä tilanteesta missä se luodaan ja se saa alkunsa. Se että se on edessäsi, johtuu siitä että se on päätynyt siihen sitä kautta mitä se on siihen päätynyt ja sille on aina valaisevat syynsä vaikka tapa ei aina ole mitä miellyttävin.

Opetus mestarit hevosemme aina vierellämme

Onko jollakin pelko että kaikille ei riitä? Melkein suututtaa, mutta kuitenkin vaan surettaa, että kaikilla aloilla löytyy tilanteita joissa ihmisten arvostelu kyvyttömyyttä käytetään hyväkseen. Panee pohtimaan ajassa vallitsevaa etiikkaa kaikilla elämän alueilla? Kuinka pitkälle tällainen voi jatkua. Vastataanko kysynnän ja tarjonnan mukaan tarpeeseen, tämäkö on mitä haluamme? Mistä tiedämme milloin meiltä puuttuu tieto, kokemus, kyky arvioida tai edes hahmottaa tilannetta?  

Onko joskus ainoa todellinen tärkeyden tuntu ja todellisuus peräisin rahalla maksetusta pelastuksesta. Käykö mielessä silloin mitä pidetään elossa ja elääkseen se tarvitsee mitä? Luoko rajattu riippuvuus suhde turvallisuutta vai auttaako sadan satulan vaihtaminen. Tuoko helpotusta kuulla että hevonen on vaan niin surkea, väärää jalostus linjaa tai että on ollut tähän asti väärässä opissa. Kaikki vieritetään yleensä silloin sellaisen niskaan jonka olemassa olo kiusaa.

Ehkä kaikkia näitä tarvitaan mutta tärkeintä olisi kuitenkin oppia ja edetä vauhdilla jolla pärjää hevosensa ja vaatimuksiensa kanssa. Oppia luottamaan ja kuuntelemaan omaa sisäistä johdatusta,  jonka oikeellisuuden mittarina toimii oma kehomme ja oma arvon tuntemuksemme joka kasvattaa sisintämme ei ulkokuortamme. Kipeäkin avattu totuus parantuu ennen pitkää. Muutoin ihminen on yhtä epävarma ja hukassa kaiken tuon jälkeenkin. Ehdottomasti paras on mielestäni kouluttaa ja tukea hevosen omistamista yhdessä ihmisen kanssa. Tämä suhde voi olla erityisen antoisaa molemmille ja sen voi solmia kenen tahansa treenarin tai halukkaan auttajan kanssa, jokainen tähtää samaan loppu tulokseen vaan omalla tavallaan. Siihen ei tule vain sotkea muita eikä mustamaalata edeltävää auttajaa.

 Jäljillä

Monesti joutuu kohtaamaan, kuinka on lähdetty etsimään uutta kun mikään muu ei ole tuottanut tulosta eikä enää tyydytä. Kuitenkin uuteenkin paikkaan tuodaan mukana oma kotilo. Miksi edes odottaa muutosta jos haluaa tuoda vain omat muutoksensa ja vanhat konseptit mukanaan. Itse asiassa yrittää jälleen kerran vain muuttaa paikkaa mihin on tullut ja saada itselleen tukea säilyttääkseen vanhat toiminta mallit. Totuutta on joskus vaikea kuulla, mutta yhtään helpompaa ei ole sitä sanoa.

Monesti ratsastajan pää menee sekaisin toinen toisistaan eriävistä ohjeista kun käy monen eri kouluttajan luona yhtä aikaa eikä omaa vielä edes omaa tyyliä. Tosiasiassa ohjeissa ei ole eroa ne on toteutettu vaan eri tavalla, eri näkökulmasta. Harjoitukset ovat kiteytetty omaksi toimivaksi kokonaisuudeksi.  Liikkeet sinänsä ovat aina samoja, hevosten liike ei voi muuttua eriksi, vaikka henkilö joka sen tarjoaa, muuttuu. Ne vaan palvelevat meitä eri tavalla. Jos ei pysty päättämään omaa linjaa se on juuri niin mutkainen kuin itse haluaa.

Joskus halutaan ”ostaa” jotain, mitä ei ole myytävänä paikassa mistä sitä halutaan saada, mutta näillekkin asioille löytyy omat paikkansa missä tällaista palvelua on saatavana.  Ja jokainen saa aina mitä tahtoo. meitä kaikkia tarvitaan.

Selkeyttä sumuun

Kahden eri ratsastajan erilaisuuden ristiriidasta lähtevä alamäki koituu monen hevosen kohtaloksi. Fasetti lukko, joka syntyy kahden ristiriitaisuuden yhteen törmäyksestä. Ratsastaja rupeaa pelkäämään ratsastusta tai ei ymmärretä mistä vika tulee. Hevonen toisin kuin ihminen, ei suostu eikä pysty liikkumaan lukossa.

Pitkäaikainen kehon epätasapaino ja tai energian virtojen katkeaminen voi jo sinällään aiheuttaa kliinisiä vaurioita. Niihin voidaan myös päätyä enneaikaisilla mekaanisilla operaatioilla kun vialle halutaan nimi ja jotain täytyy korjata. Hetken ajatuksen voi suoda itselleen siitä, mitä kuormitusta seuraa jaloille siitä kun keho liikkuu epätasapainossa. Energian esteetön kulku ja vapaa virtaaminen hevosen rangassa on yksinkertaisuudessaan kaikelle elinvoimaisuudelle ja sen jatkumiselle välttämätöntä ja sen blokkautumisesta seuraa aina jotain vaikutusta alueelle missä se on pysähtynyt kokonaan, on hitaampaa tai tiheämpää. Jokainen voi itse päätellä mitä se aiheuttaa esimerkiksi suoliston kohdalla, entä kun jalan paino piste on vääntynyt tai muuttunut ja jalan päällekkäiset osat eivät kuormitu enää tasapainoisesti.

Monesti unohdetaan tosiasiat.  Hevoselle luonnollisen sulokkaan vapaan liikkeen menetys, on hyvin usein ihmisen aikaansaamaa. Laajemmassakin merkityksessä ”tämä nyt on vaan tämmönen hevonen” on oikeasti tyhjä lause.

Paistetta pilvien välistä

Harva ymmärtää, mitä merkitsee, kun lämmittelemättömän hevosen askellus tai eteen ratsastamaton liike tuo esille könkkäämisen, lihas kireys paikantuu kun hevonen ottaa lyhyemmän askeleen jollakin jalalla. Liike ei ole enää rullaava, vapautunut kun jommankumman puolen tiukka lihas kudos estää askeleen ojennuksen.  Käsittelystä tai ratsastuksesta johtuvat puoli eroavaisuudet vaikuttavat hevoseen valtavina puoli eroina, yli taipuisuutena tai jäykkyytenä.  Puoli erot johtavat liikkeiden keskinäiseen erillaisuuteen. Jos hevosen annetaan vastata otteisiin vapaasti,  se etsii aina tasapainon. Sen myös tulee aina saada tilaisuus rentouttaa lihas liikkeeseen ennen sen loppumista, vaikka vain hetkellisestikkin.

Ainainen jatkuva pitäminen tai päästäminen ratsastaessa, ei sekään tiedä hevoselle hyvää. Lyhyt tai pitkä. Hevonen on kuin pingispallo kun lihasmassa on jäänyt kasaan eikä rentoutunut enää olleenkaan liikkeeseen tai edes liikkeen loputtua. Ja joskus annetaan ja annetaan niin paljon ohjaa ja aikaa, että mikään ei enää liiku, muuten kuin ratsastajan avulla. kiltteyskin voi johtaa kipuun. Inhimmillisiä jokamiehen asioita, joita niin mielellään selitetään jollain muulla, jolloin niiden käsittely ja ratkaisu jää tavoittamattomiin mutta seuraukset ovat näkyviä ja tuntuvia.

Ihminen voi viedä hevosen lukemattomilla eri tavoilla oman luonnollisen liikkeensä ulottumattomiin.Yksi tapa on pakata hevonen viiltävän tiukaksi uudestaan ja uudestaan toistuvalla epätoivoisen ja agressiivisen ratsastuksen siivittämänä kun kunnianhimo on ajavana voimana. Vauriot syntyvät kyvyttömyydestä hellittää, hevonen kulkee omien jänteiden ja nivelten ääri rajoilla ihmisen toimesta. Mitä silloin voi löytää selittämään jos ei omasta kuvajaisesta mitään löydy. Röntgenkuvia, omia urheilullisia tavoitteita hevosen kustannuksella? Läpi valaisussa löytää aina kyllä syyn mitä tuijottaa kun oma kuva on liian likainen mitä katsoa.  Tuleeko eteemme vielä päivä jolloin ihminenkin todetaan epäkelvoksi, vaan onko se jo tullut?

Kaikista suuri kokoisinkin hevonen kokee epävarmuutta itsestään kun se on menettänyt kehonsa tasapainoisuuden tai oikea ja vasen puoli eivät kulje enää rinnakkain samalta tasolta. Liito vaiheen jälkeen tulee olla hetki jolloin sillä on mahdollisuus hakea tasapaino kaikissa askellajeissa, niin että painolla on aikaa jakautua tasaisesti koko kavion pinta alalle. Kun hevonen rupeaa pälyilemään, se ei koe oloaan enää tuvalliseksi koska sen maailmassa kehon tasapaino ilmentää mielen tasapainoa. Se ei osaa valehdella asian tilaa. Sen sisäinen ja ulkoinen viestintä on samanlinjaista. Siksi ihmisen ristiriitainen kehon viestintä saakin monesti hevosen ymmälleen. Ristiriita ratsastajan pyynnön luonteen ja hevosen kehon asennon välillä saa aikaan purkauksen hevosessa. Monesti kuultu hevosen pelleily onkin ihmisen lukutaidottomuutta.

Joskus on vaikeaa huomata että on jo perillä, asiat eivät etene enää samalla tahdilla kuin ennen, eikä ymmärretä antaa liikkeiden vahvistua ja vakaantua omalla painollaan, itse ollen vain kokijana ja vastaan ottajana. Rooli ratsastajana muuttuu. Kaikki mikä on tehtävissä on jo tehty.  Jos ei kykene siirtymään tähän vaiheeseen ja haluaa edelleen tehdä jotain. Jatketaan tekemistä jolloin kaikki mikä oli tuntunut hyvältä ei tunnu enää kauan hyvältä. Laukkaa ei voi tehdä paremmaksi ja paremmaksi joskus siinä on vaan ruvettava istumaan. Tai vaihtoehtoisesti vaihdetaan valmentajaa ja taas saa tehdä jotain, koska joutuu tekemään sen erilailla. Seuraa hetken huuma, etenemisen luullaan löytyneen, kunnes ollaan taas samassa pisteessä.

Kahleista vapaaksi

Olemmeko niin vieraantuneet todellisuudesta,  että haluamme nähdä ja näyttää vain siistittyä ratsastusta ilman korjauksia, ikään kuin ne olisivat jotenkin likaisia, piilossa pidettäviä. Kuinka moni kokee vapautta korjata asioita. Jos aidon tasapainon rakentamiselle ja saavuttamiselle ne ovat tarpeellisia. Ihan kuin olisi mahdollista päästä sinne jos nolla taso on ohitettu jossain vaiheessa ja korjaus mahdollista näennäisesti saavutettua tasapainoa rikkomatta. Tietenkin jos pääset ratsastamaan ”puhdasta hevosta” se on mahdollista koska sinun ei tarvitse silloin pyyhkäistä todellista olemusta esille kaiken rakennetun harhan alta vaan se on jo edessäsi.  Juuri tämä johtaa siihen,  että koetaan voimattomuutta muuttaa asioita, koska säikähdetään reaktioita mikä syntyy kun niihin kosketaan, tämä sama muutos käy ympäristössäsi kun et enää käyttäydykään sinulle asetettujen odotusten mukaisesti. Koetaan helpommaksi hyväksyä toivoton tilanne joka vähentää omaa elämän energiaa. Pelkäämmekö kommentteja jotka tulee omaa harhaansa puolustavilta ihmisiltä joiden näin täytyy selittää itselleen oma kykenemättömyys muuttumiseen. Onko epätodellisen, niin monelle vielä kaukana olevan täydellisen osion näyttäminen ainoastaan suotavaa. Pidämmekö näin voimissaan kuvaa siitä, että jokainen on enemmän tai vähemmän puutteellinen sen sijaan että meillä olisi lupa kehittyä.

Näkö kyky

Koskaan ei ole kyse hevosen ongelmista. Kyse on ihmisen omista ongelmista, joskus asenteesta kohdata eteen tulevat ongelmat, johtuvat ne sitten hänestä itsestään tai edellisestä hevosen käsittelijästä. Kysymys kuuluu kuinka ne ratkaiset. Kuinka vaadit, itseltäsi tai muilta miten ne tulee saada ratkaistuksi. Miten omat halut ja uskomukset estävät laajaan avoimeen ajattelu kykyyn, olipa sitten kuin halukas oikeellisuuteen tai ei, jos ei tiedosta omaa automaatti ohjauksen olemassa oloa.

Vaikka hevosen liikkuminen olisi turvallisinta maailmassa ja ihminen kokee sen jäykkänä, hellittämättä hetkeksikkään, ei toivottua kokemista tapahdu, ihminen estää sen itseltään.  Yhtä kaikki jatkaessaan siirtää sen hevoseenkin.  Voi tuoda esiin kaiken hyvän hevosessa, ja yhtä lailla käytöksellään ja asenteellaan poimia ja aktivoida ei toivotut kohdat.

Joskus ihminen pitää kiinni kynsin hampain saavutetusta elämän tilanteesta, vaikka se ei tuntuisi hyvältäkään. Pelot ja rajoitteet estävät elämästä täyttä elämää. Niinpä kaikki ympärillä viritetään samaan todellisuuteen. Ei uskalleta astua avoimiin tilanteisiin ja kaikken mihin astutaan, tehdään oman jarrun kanssa. Tämä voi merkitä sitä että se viedään ratsastukseenkin, silloin mahdotonta luottaa ja antautua mukaan hevosen vaivattomaan liikkeeseen. Se on yksin kertaisesti liikaa. Uskaltaakseen olla siinä kyydissä, saadakseen sen tuntumaan tutulta ja tarvalliselta hevostakin  pitää hallita, tehdä oman olon kaltaiseksi, jäyhentää sen liikkuvuus oman energian virtauksen mukaiseksi ja sitten kaikki onkin hallitsematonta.

Ihminen onkin ainoa olento joka tuottaa itse itselleen kärsimystä, ja vaikeuttaa tieten tahtoen omaa elämäänsä. Joskus, hanakasti kieltää sieltä myös ulos pääsyn, sille avautuessa mahdollisuuksia. Tällöin saattaa kokea kaiken ulkopuolelta tulevan avun tunkeilulta omalle alueelleen. Yksinkertaisuudessaan kun siellä on, ratkaisukin pitäisi tulla saman kaltaisena ja omilla ehdoilla. Kaikki hyvää tarkoittavat neuvot tuntuvat huonolta.  Sehän ei muuta mitään, mutta kyse onkin siitä, ei haluta muuttaa mitään, vaan pyritään keksiä keino millä säilyttää kaikki omilla menetelmillä.

Paras lähde viedä itsensä kaiken alku lähteelle puhtaaseen olemiseen ja tekemiseen on tehdä arvostelemattoman luomakunnan kanssa, minulle se on sieltä hevonen. Yhteys ajattoman olemisen kanssa  on mahdotonta kuvailla, se täyttyy kokea ja tunnistaa kaiken pään sisällä käyvän melskeen ja kehossa olevien jännityksien lomasta. Voimme ainoastaan antaa sen syntyä yrittämättömyydestä uudestaan ja uudestaan siitä että pidämme kiinni vain siitä ettemme pidä mistään kiinni. sitä saattaa säikähtää kun eensi kertaa pääsee kosketuksiin sellaisen suuruuden, kaiken turhan kaatavan käänteen kanssa.  Ehkä pelkäämme, että olemme vähemmän kuin ajattelemme olevamme, vaikka todellisuudessa olemme niin paljon enemmän kuten Jon Kabat-Zinn sanoo.

Laiha hengen tuotos

On hetkiä ja alueita jolloin hevosmaailmassakin voidaan olla todella ilkeitä, kamppailua käydään säälimättömästi oikeuttaakseen omia tekoja ja asemaansa syyllistämällä toisia, pelin henkenä, kuka on röyhkein voittaa. Mutta voittaa mitä? Totuus ei kuitenkaan koskaan häviä, se on ja pysyy kun kaikki tomu on sen mellastuksen jälkeen laskeutunut ja se on se joka jatkaa olemassa oloaan. Ei vedetä omiin sotiin muita, ja jos halutaan niitä käydä, eikä käydä niitä muiden mailla. Ja missä on hevosen oikeudet kaiken tämän keskellä. Eikö tähän kuitenkin lähdetä rakkaudesta hevoseen? Vai lähteekö kaikki sittenkään?

Toisten pahansuopa arvosteleminen ja toimien käyttäminen omana kilpenä kertoo vain omasta kyvyttömyydestä juuri tuolla alueella. Jos avaa sydämen näkönsä tietää kyllä mikä on tyhjää puhetta.  Selitystä,  oman käden jäljen toimimattomuuteen.  Oman nimen liittämistä toisen ansioihin.  Kunnian itselleen ottamista jostakin, mitä joku toinen on tehnyt.

Vääryydellä ei voi hankkia koskaan mitään oikeaa, voidaan kuvitella että ollaan saavutettu jotain, mutta se on vain kuvitelma. Voidaan luulla että jotain on vieritetty toisen niskaan, mutta sitä ei ole koskaan tapahtunut se on vain luulo. Oikeasti oma on aina oikeasti omaa, vähäisenäkin ja siten arvokasta ja tarpeeksi aina.

Matkalla oman maailman maineeseen

Ja jokainen vastaa itsestään. Omista päätöksistä. Hyväksyy tai hylkää tilanteita. Voimme rakentavasti ja muutoksiin johtavasti kasvattaa ainoastaan omaa aluettamme omaa suhtautumistamme, pelkäämättä muutoksia johon sen käyttöön otto johtaa. Mitä jos vaan kaikki kantaisimme omat kokemukset oikeaan ohjaavina. Ohjeet ovat tarkoitettu meille, koska ne ovat juuri ne, jotka ilmaantuvat meille.

Mitään ei voi nähdä jos ei halua nähdä mitä näkee ja jos näkee, etsii vain virhettä millä kaataa näkemänsä. Kukaan meistä ei ole huonompi, kukaan ei toistaan parempi, teemme matkaa vain hieman eri kohdassa erillaisilla kengillä, joskus paljain jaloinkin mutta saman taivaan alla, saman maan päällä.

Mihin perustuu ja mitä on maailman kuva jos sen ainekset olemassa oloon ja jatkuvuuteen kerätään tällaisesta? Ehkä meillä on kuitenkin ihan riittävästi arki elämän todellisuudessa kovia juttuja kohdattavaksi, ettei meidän tarvitse niitä kenellekään kaataa tieten tahtoen lisä lastiksi. Haasteet ja oppiminen ei keneltäkään lopu. 

Luoja siunatkoon meitä siltä, ettei meidän tarvitse laittaa esteitä toistemme hevostelun onnelle, ratsastuksen poluille, vähentämään varusteita, hämärtämään alkuperää, päästäksemme itse hevosellamme pitemmälle tai edes liikkeelle.

Jokainen meistä voisi miettiä ennenkuin sanoo tai tekee mitään vanhaa Suufilaista ohjetta.

%5B002015%5D-normal.jpg

Onko se kilttiä?

sm%20kilpailut%20317-normal.jpg

Onko se totta?

l%C3%A4mmittely4-normal.jpg

Onko se tarpeellista?