Muistan sen hetken isolla kentällä, kun aika pysähtyi. Katselin tammojani pitäessäni ratsastus tuntia ja päätin että ei enää. Tästä lähin niillä on vain yksi työ, tehdä varsoja, sen olen niille velkaa.
Se oli ehkä vuosi 2004 tai 2005. Ja nyt, minusta tuntui että minun täytyi tehdä se. Satuloida kaikki tammani ja ratsastaa niillä jälleen.
En edes löydä sanoja kuvatakseni sitä tunnelmaa mikä sydämessäni vallitsi kun haimme tytöt laitumelta ja satuloimme ne.
Typykkä oli sama mieltä hivelevän pehmeä askelinen ilmalaiva, ylösalaisin pehmenevä uu. Mamilla sama turvallisen dynaaminen reipas liike rennolla pitkällä kaulalla ja Lilli oli kuin olisi kilpa treenissä oleva harjaantunut terävän herkkä reineri. Uskomatonta, kaikki sama ja vielä vähän enemmän oli tallessa.
Olen kokenut tämän ennenkin , mutta aina se on yhtä hämmästyttävää todeta kuinka hevonen voi tuntua vuosien seisomisen jälkeen kuin olisit ratsastanut sillä viimeksi eilen. ikään kuin se olisi hioutunut vaan selkeämmäksi osaamisessaan kaikki nämä vuodet.
Tuntuu typerryttävän pieneltä ja epätodelliselta ottaa vastaan sellaista luottamusta, pysyvyyttä, kiintymystä. Uskoa ja rakkautta mitä tammoiltani sain. Se mitä on edessäni on totuutta.
Mami Vics Nu Cinnamon
Typykkä Wonderfull Speedy
Lilli Chocos Charm Tequila
