Järisyttävän ihana talvi. Mieltä virkistävä ja tervehdyttävä, poskia suloisesti nipistelevä, pakkanen. Sitten vielä, tämä lumi. Valkea, puhdas, suojaisa lumi. Tähtitaivaan alle kietoutuva sylin rauha. Voiko talvelta enemmän odottaa. Tässä seison ja katson sinua maailma ja ymmärrän, että elän yltäkylläisyydessä.

 

Tuli se päivä sittenkin jolloin havaitsin pakkasen laskeneen. Pakkaantuneen energian ripeydellä satuloin välittömästi hevosen, toisen ja kolmannenkin. Hymy korvasta korvaan lähdin julistamaan suurta uutista. Tuskin sain kunnolla ovea auki, kun jo julistin suureen ääneen sisällä oleville ”täällä tarkenee jo ratsastaa!” samanaikaisesti tähyilin pakkasmittarin suuntaan, joka näytti -21.

 

Kaikkeen tottuu, kaikkeen sopeutuu, sillä kaikki luonnossa on rakennuttu nerokkaasti. Kaikessa luonnossa olevassa elävässä, vallitsee valtava voima palauttaa tasapaino.

Odotan päivää jolloin ymmärrämme ottaa jälleen oppia luonnosta. Sieltä löytyy vastaus kaikkeen.