kuvassa Steppin lil Peppy kuvan otti jenni tokola

Minulle sanottiin kerran että olen kesä ihminen, rakastan kesää kyllä mutta rakastan myös ihan jokaista vuodenaikaa, sillä jokaisella on oma sanomansa ja aivan erityinen merkityksensä. Nyt paistaa kevät aurinko, kirkkaasti elivoimaisesti,uudistaen ja avaten minut uutena ihmisenä jonka talven rauhallinen ja turvallinen pimeys on antanut minulle sisimpääni. Kasvattunut oivalluksien siemenet. Katselen lumen alta avautuvia ojanpenkkoja ja mieleni tekee laskea itseni äiti maan syliin, kontalleen, polvet mustiksi, vaatteet märäksi. Minulla ei ole ajatuksia miksi haluan tehdä niin, en tee niin koska siitä seuraa jotain, se ei johda mihinkään, menen koska haluan.

Missähän vaiheessa ojensin ohjakset jollekkin muulle. Aloin tehdä asioita koska se johti johonkin,teen tämän nyt näin koska annoin ulkopuolisen voiman vaikuttaa minuun? Asioilla oli aina jatko,syy, seuraus. Ratsastin ja minun tekemisiäni ajoi ympäriltäni tulleet kommentit ja mielipiteet, jolla ei ollut mitään tekemistä minun elämäni kanssa. Enhän minä niin halunnut tosiasiassa tehdä? Miksi sitten tein niin? Mikä melske hukutti alleen oman sisimmänpäni äänen? Missä vaiheessa annoin muiden ruveta ohjaamaan elämääni, ratsuani?

Kuulen kyllä mutta en välitä.Hymyilen ja tunnen myötätuntoa.Jatkan ratsastamista, katson käsiäni, Miten mahtavalta. Rikkaalta. Tuntuu pitää omia ohjaksia, omissa käsissä. Ilman jatkoa. Ilman selitystä.