Hevoseni sinä olet maailmani ja maailma on sinä ja sinä olet minä ja minä olen sinä. Sen takia sinusta on hyvä oppia lempeästi minun maailmaani.

 

Niin kuin hevosen, sen sisin, ohjaa hevosen vapaudessa tarpeen lähteelle. Yrttien, kalkki kivien, vehreiden laitumien luo, ottamaan vastaan tarvitsemansa. Tarpeen määrän oppimiseksi, täydennykseksi, ylläpitoon, kokonaisuudeksi mielen ja ruumiin elinvoimaisuuden säilymiseen sen kaikilla tasoilla.

 

Hevoseni minä näen kun kuuntelet itseäsi.

 

Hevonen matkaa sinne mihin sen vaisto sitä vetää, ylittää puron, kiipeää vuoren toiselle puolelle ollakseen aurinkoisella vehreällä niityllä, hakeutuu tuulelta metsän suojaan kun paleltaa. Väsyneenä hevonen hakeutuu lepäämään, mutta jos ei se ole mahdollista turvallisesti, se valvoo.

 

Hevoseni kiitos että olet sitä mitä oikeasti olet aina.

 

 Vapautuneen riemullisesti hevonen käyttää koko kehoaan kaikkeen liikkumiseen mitä hevoselle luotu on. Se pysähtyy, jos tarvitsee kuulla tarkemmin, Se juoksee vaikka ei jaksaisi, jos se uskoo sen olevan ainoa keino pysyä hengissä. Se myös pysähtyy, jotta se pysyy hengissä.

 

Hevoseni kiitos rohkeudestasi näyttää minulle aina rehellisesti totuus.