Otin pitkän pitkän joulu loman ja joulu rauhan revon ranchin pihapiiriin. Rakastan niitä rauhoittavia välipäiviä jotka tulevat vuoden vaihteessa, on kuin olisit hetken jonkun huomassa, piilossa kaikelta. Olen nauttinut varhaisista aamuista tallilla kuunnellen aina yhtä ihmeissäni ihanaa tervetulo hirnahdus kuoroa aamuisin, juuri se pistää haluamaan olla ensimmäinen tallilla. Ja pitkistä aamuista välillä vaan loikoillen keskittyen tähän loikoilu hetkeen, saa olla väsynyt mutta ei tarvitse nukkua , kuinka ihanaa on hyväksyä juuri se hetki, puristaa vielä tyynyä varmistukseksi että siinä olen, olen vaan. Vanhan saunankin lämmitän ihan vain itselleni jos kukaan ei sinne sillä hetkellä seurakseni mieli, sytytän lyhdyt ja kaikki. Ja voi sitä onnen tunnetta kun lisään puita ja kannan vettä. Kynttilän valossa kylpiessä, turvesaippuan tuoksussa lämpö kietoo syliinsä.

Illan pimetessä suunnataan maneesin sijasta metsään otsalamppu päässä kuin katulampun alla ratsasten. Mennään miljoonaa ja välillä kiireettä kävellen ihastellen metsän läpitunkevaa tyyneyttä.Tuntuu kuin oritkin sanoisivat että kiitos kun saan olla entis aikojen hevonen joka vain kantaa ratsastajansa. Ei mitään muuta.

Toivolan uuden vuoden tanssit olivat niin lämmin henkiset etten enempää voisi ensimmäisestä vuoden hetkestä toivoa.

Kuin sumusta selvinneenä, näen taas paremmin, kiitän opettavaisista arkeni juhla hetkistä mitä eteeni on opiksi ja elämäksi annettiin. Ja otan vastaan Uudenvuoden, hyvän vuoden, tässä minä lähden kanssasi kulkemaan hymysuin.

Tehkäämme tänä vuonna lupauksemme yhdessä itsemme kanssa ja valinnat totuudessa siten että ne ovat oikeasti tukemassa omaa elämäämme.