WP_20140517_15_28_18_Pro%20%E2%80%93%20K

Kaisla kertoi meille aikuisille miten lapset kohtaavat maailman suoraan sisältään jos ei kukaan tule väliin. Tieto edessä olevasta ratsastuksesta sinänsä on jo lapselle seikkailu. Tavan omaisesten alku järjestelyjen jälkeen, nojautuen aikaisempiin ratsastuskokemuksiin alkoi mullistavaa havaintoa tippua kaikille lähietäisyydellä oleville  ”kato ratsastan ilman käsiä!! eipä aikaakaan kun tehtiin korjauksia havaintoihin. ”kato ratsastan ilman käsiä ja jalkoja!! Kohta kuuluu vakava toteamus,..”eihän tässä tarvi tehä mitään!?!. hetken menon jälkeen tehtiin uusia löytöjä,”kato, voin ratsastaa silmät kiinni! Viimeiseksi luovuttiin kaikista ulkoisista apuvälineestä ”eihän tässä tarvi tätä raippaakaan. Samainen tyttö oli osallistunut edellis iltana keskusteluun Vanhalla talolla hevosten uittamis kokemuksista, muut pohtivat kun eivät olleet tulleet kokeilleeksi uintia hevosen kanssa, eivätkä tienneet miltä se tuntuu, tähän Kaisla kertoi iloisena hänellä olevan kokemuksia aiheesta, hän oli kuulemma uittanut yhtä keppari hevostaan.

048-normal.jpg

Rajoja ei ole. Me teemme niitä.  Ja uskomme niihin. Jos haluamme.