Eniten kaipaa sitä fiilistä joka syntyy tielle lähtemisestä, tavaroiden pakkaamisesta, hännän letittämisestä ja kun viimein auto starttaa tulee tunne että voisi ajaa maan ääriin eikä pysähtyä milloinkaan.
Vihtori Victor Poco Heirror, ensimmäinen oma quartteri
Vielä kiitos sille aurinkoiselle ja ystävälliselle naiselle joka tallensi meille muistot tästä päivästä.
Valo Arcletic Classy Jac yksi ranchin siitos oreista
Juu hui hai, kyllä löytyi taas harras kunnioitus kaikkia kisaajia kohtaan, on eri asia katella kuvia, toimia valmentajana tai hevosen kouluttajana kun olla ite areenalla, mutta juuri näistä aina opitaan ja huippu mukavaa olla pitää, ymmärtää että myös itse saa olla osa sitä ja se on tärkeintä. Kysymys on kuitenkin yhteisestä matkan teosta hevonen vierellään.