Tämä juttu kertookin yksin olemisesta. Luulin että kerron jostakin muusta, mutta ei.Tämä kertomus kertoo yksinäisyydestä. Voi olla että on nii kiire kokoajan, mieli vilisee triljoonia ajatuksia niin ettei koskaa hiljaisuus yllätä huomatakseen olevansa yksin. Ehkä yöllä. Ehkä sunnuntaina. Ehkä pari tai ystävyyssuhteen loputtua. Ehkä tavallisessa tutussa tilanteessa sen mennessä toisin, kun et enää kuulukkaan siihen. Mitä liitämme itseemme kun emme mielestämme ole yksin, entä kun olemme yksin.Yksin voimme olla kaikkien kanssa tai erottaa itsemme muista. Kun yksinäisyys vaivaa vaikka emme halua ketään vierelle, silloin olemme etsimässä itseämme. Voi jopa säikähtää sitä kuinka hyvin viihtyy yksin. Löytääppä kaikki se voima itselleen itsestään yksin, erottomatta itseään muista. Moni kohtaa tänä päivänä yksinäisyyden, ehkä se tapahtuu sen takia että löydämme oikealla tavalla toisemme.

Ihmisyyden yksinolossa näkee rajan yli jo aikaa sitten kupsahtaneen ääriradikaalin pilkahduksia paljosta. Havainnot luodaan itse, maailma voi näyttää miltä vaan, itse päätämme mitä siitä otamme, katsomme kuuluvaksi meille. Kun kokee tarvitsevansa ystävänsä hevosen seuraa, sinne tarvitsee aina kävellä ite. Tehdä ite jotain. Tehdäkseen mahdolliseksi vastaan ottaa sitä ystävyyttä. Siinä se kaikki mitä tarvi tänäänkään tietää kerrakseen.

   Neeeeena.

Porkkanallakin on lika aina ulkopuolella.

Cath, Muska ja Zorro. Moni ihmisperheen hevoslapsi on suunniteltu, moni taas tulee "yllätyksenä". Meille tulee varsa. Enkä voi sille mitään! Toiset tulee taas hakemaan sydämmen siihen mihin se jäi, varsan vierelle.

 

Minun Rinka ja Helmin Alma. Koirien antautuminen kumppanuuden osaan on kyllä niin vaikuttavaa. Rinkaa ei olla koskaan pidetty kiinni, eikä häkissä ja silti on kuin olisi näkymätön lanka, millä se on kiinni. Ulkona Rinkalla on kahdet rajat, jotka se on ottanut jostain. Meidän pihan ja tilan rajat. Lähtiääkseen koti talon pihalta mukaan, se tsekkaa onko ok. Jos edetään tallin alueelle, mutta ylitetään tie haettaessa tammoja, se hidastaa lähestyessämme rajoja ja jää tallin puolelle jos ei pyydä mukaan. Tallin lattian harjauskin on suorastaan liikuttavaa, kun sen huomaa ottaa vastaan, koira kulkee askeleetki mukana ees taas kuin valssia mentäs vaan. Jos se sitä onki, valssia vaan.

Eri eläimillä on erillainen kumppanuuden luonne ja sanoma meille lahjaksi. Ketä katson silmiin. Mikä saa ajattelemaan että olisin enemmän kuin hän, vaikka hän ei tarvitse niin paljon kuin minä, vaan vähempikin riittää tekemään hänet onnelliseksi.

 

Kuinka löytää pimeydessä valoa. Johanna ja Muru hehkuu matkalla tientaka hakemaan tammoja. Voisi luulla kylmän ajaneen portille odottamaan, mutta perillä selvis että paalu olikin loppu. Monesti murehdimme täysin tarpeettomia asioita. Luulemme ettei luonto pidä omistaan huolta, oivaltamatta että toimillamme voimme helposti viedä luonnolta sen mahdollisuuden pois.

Kun kaksi elollista olentoa koskettaa toisiaan, syntyy aina eheämpää energiaa. Heeling energy.

     

Tee sitä mitä rakastat. Tavalla mitä rakastat ja intohimo on ehtymätön polttoaineesi. Väsymys on liian usein henkistä uupumista. Uupumista kaikelle tyhjänpäiväiselle ajattelulle, kun kehon sisäinen tila saa tuskin koskaan hetkenkään levähdystä taukoamattomasta ajatusten virrasta. Käyt extraa vaikket tee mitään. Elämän jatkumisen kannalta merkityksellisestä työstä olet aina voimaantuneen väsynyt.

 

Viime vuoden puolella pidin tunteja ja päiviä jotka vedin aloittamalla ensimmäisenä kysymyksenä. Mitä ihmisille merkitsee anteeksianto itselle. Mitä vaan. Mitä anteeksi annettavaa on itselle. Anteeksi etten pystynyt muuttumaan, en kyennyt sanomaan, puuttumaan tilanteeseen, ei rohkaistunut liikkumaan, vaikka kaikki tuotiin eteeni tekemään sitä mahdolliseksi. En vaikka kaikki olisi ollut valmiina. Anteeksi anto itselle voi vapautta suuriakin edessään näkymättöminä pystyssä  pidettyjä esteitä. Vaikka esitin kysymyksen monta kertaa muille ja siitä seurasi syvällisiä keskusteluja, ahaa elämyksiä, avaavaa ymmärrystä anteeksi antoon, en tullut pohtineeksi sitä omalta kohdaltani. Myöhemmin kävellessäni tallin käytävällä, yhtäkkiä tiesin mitä minun tulee antaa anteeksi. Minä annan itselleni anteeksi tyytymättömyyteni. Miten olen saattanutkaan ollu tuhansissa tilanteissa tyytymätön. Tyytymätön aikaansaannoksiini, ratsastuksiin, kaikkeen missä koskaan en nähnyt saavutuksiani.

Perjantain valmennukset kestivät vuoden. Yhteinen hetki oli kyllä monella tapaa paljon enemmän mitä olisi arvannut aloittaessa. Se pisti viikon karttaan pisteen. Nyt uusiin koitoksiin avoimiin unelmiin mukana kartta, ratsastuksen maamerkit meissä ja mitä sitten ikinä muutakin on siihen vuoden aikana lisätty .

Kumpi rakastaa kumpaa enemmän. Satu ja Luna joka odottaa ensimmäistä varsaansa. Paras sanoma ei tule aina opetuksesta. Kesken reenien kuulin kerran kysymyksen. Mää en jotenki muista mitä mun piti tehä? Päästää irti. 

Tittelit puuttuu tästä putiikista kokonaan ja sille kenelle se on merkityksellistä se voi olla näkymätön.

Hevos pelko ei ole hevospelkoa vaan ihmispelkoa. Pelkoa mitä tulee ratsastukseen tai hevosen kohtaamiseen on pois luovutettua määräysvaltaa itsestä. Siitä mistä hevospelko sai alkunsa ei ole monesti mitään tekemistä hevosten kanssa.

    

Sari ratsastamassa, Zorro keilaamassa. Kaviohuoltopisteellä. Jokainen voi oppia huoltamaan kaviot itse. Kavion kuluminen ja kasvaminen määräytyy kehon painopisteistä, käytön ja ruokinnan suhteesta. Kavio menettää kovuutensa ja kasvu mallinsa jos kantajansa ei voi hyvin. Muutokset kavioissa on ehkä ensimmäiset näkyvät, karsinan siivon lisäksi. Tarkistus pisteet tulee kavion rakenteesta, muuten kavion tulee näyttää kaviolta ja tulee sopia kantajansa kehoon.

Jos asiat tietää todeksi niitä ei tarvi selittää. Tuomo ja "Vili" Charmantic WinCent Lillistä ja Valosta, varsa viime kesältä eka kertaa käytävällä hoitoa saamassa. Tuomo oli pikku poikana opetellut ulkoa Kalevalaisen kala onni loitsun ja lausui sen kalassa ollessaan Oulujoella. Siiman tarttui poikkeuksellisen iso hauki.

    Lilli ja Akselin ihana Muska äitinsä Mimosan kans 

Onko edes erikoista että löydämme itsemme rakastamamme ammatin, hevosalan tai minkä tahansa muun vierestä sen kasvaessa liian suureksi. Olemme kirjureita, varastojen täyttäjiä, toimitusjohtajia, opettajia. Mietimme mitä tehdä, mihin lähteä rahoittaaksemme käsistä karanneen yrityksen kulut. Teemme kaikkia muuta, mutta emme ole enää itse hevostemme kanssa, tekemässä sitä mikä meidät teki onnelliseksi, kuin varkain vieraannumme itsestämme. Toiset hoitavat hevosesi, harjoittelevat ratsastamaan, kouluttamaan ja siinä sinä olet ja ihmettelet, miten tässä näin kävi. Kaikki on kääntynytkin päälaelleen. Et sinä tällaista hallunnut, vai halusitko sittenkin jossain vaiheessa. Kun on aika, uudista ideologiasi ja se on kaikkien parhaaksi. Voit helposti rakentaa unelmiesi elämän ja elät itse sivussa siitä. Vanha Zen tarina kertoo kalastajasta jota kehoitettiin kalastamaan enemmän ja enemmän saadakseen rahaa enemmän ja enemmän. Voidakseen ostaa kokonaisen kalastuslaivaston, jolloin ei tarvitsisi itse kalastaa enää ollenkaan. Kalastaja joka jo onnellisesti makoili hiekalla, päivän saaliin saatuaan, ihmetteli "mitä minä sitten tekisin?" 

         Jätkä

Hengitys. Olenko edes ymmärtänyt mitä se on. Se vie happea soluilleni. Antaa elämää tälle minkä sisällä minä olen.Solut tarvitsevat tasaista hapetusta ollakseen terveitä, täyttääkseen oman tehtävänsä kehomme kokonaisuudessa. Millon lakkaan antamasta happea soluilleni. Missä tilanteissa niin käy. Mihin asti hengitykseni kulkee, katkeaa milloin jatkuu taas. Onko mieleni suurin este hapen kululle, ei kehoni. Olenko ajatellut miten käy kun happea ei tulekkaan. Voisinko antaa happea, elinvoimaa soluilleni, hengittämällä koko kehollani, joka tilanteessa.

Onko ihme että orikin tarvitsee kavereita joita koskettaa, Jätkä kisuaa CasCasin ja Lancelotin kanssa. Joskus meille käy niin että olemme niin tiiviisti ja toisiamme vasten, ettemme tiedä mistä itse alamme ja mihin lopumme.

Opettava ja opetettava tuottavat opetuksen yhdessä, jos on tilaa jotta se voi tulla läpi. Opetus vastaa aina tilanteen tuottamaa tunnelmaa. Koskaan ei tapahdu yhtään enempää kuin mitä ilmapiirin luonne sallii.

 

Järjessä ei ole aina niin paljon järkeä. Joku muu on paljon mahtavampi voima. Se on jotain jota järki ei pysty selittään. Siihen mihin tiede ja järki jää, Jumala jatkaa.
. 

Mihin kaikkiin asioihin tarvitsee välttämättä sen kaverin. Se mikä meitä yhdistää se on se joka erottaa jos ei sitä irrota.

Semmosta ihimettä ei ookkaan mikä on ihmeellinen. Pitämällä ihmeen ja itsemme välillä välimatkaa pidämme äärettömän tärkeää havainto maailmaa tavoittamattomissamme. Pidämme silmiämme kiinni vaikka näemme, suljemme korvamme vaikka kuulemme. Joskus suljemme sydämmemmekin. Se joka haluaa ottaa ihmeen omille nimilleen, tarvitsee sitä kantamaan nimeään, ei asiaansa.

  

Onko meillä aikaa enää kyläillä tai ottaa vastaan vieraita. Täytyykö meidän elää niin monilla ja laajoilla alueilla ettei meistä riitä enää olemaan tässä. Pakkaspäivän retki, karsinoihin kylään. Aries Seksin ja Valon lapsi. Korvan takana hönkii Aatos. Kyläily kyllä tuntuu katoavan, vaan muuttaako sekin sittenki muotoaan. Naapuri Stale ja Päivi kylässä meillä. 

Joka päivä. Joka ainoa päivä. Näe se paljous mikä sinulla on.

                      

Jos ikävöit rupia rakastaan, rakastaan enemmän. Jos hermostuttaa rupia hihittään, hihittään enemmän. Jos kaipaat katso kaukaisuuteen ja ole kaiken kanssa enemmän.

  

Anna yhden päivän itsellesi parasta mitä pystyt. Anna sitä joka tilanteessa. Teitpä mitä hyvänsä, tee siitä parasta itsellesi, tänään. Kohtasitpa mitä tahansa, anna se itsellesi parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän parhaamme kautta, kaikille kuuluvaa parasta.