Revon Ranchin elämää

Neena varsoi sydämmen murskaavan tamma varsan Valosta

..Ja näitä pitäs vielä myydä rahalla..

kuvat otti Neena Kuukasjärvi

Lapsilleni Miikalle Joonalle ja Ronjalle kiitos että saan olla teidän äiti.

kuva on viime vuodelta, äitienpäivänä oli Rolfin kurssi ja pojat kurvasivat maneesin pihalle autoillaan

98 vuotiaalle Mummullemme jolla kaikki on aina hyvin. kiitos.

Omalla olemisellasi näytät meille vahvasti mitä olet.

Äidilleni taivaaseen kiitos siitä että saan olla aina sinun lapsesi.

Äidin mielilaulu vielä oli kun olit kanssamme täällä.

http://www.youtube.com/watch?v=L8Co7IzOyhw

Toiset ne luo lumia mummojen pihasta toiset noutaa vieraita kissoja puusta.Seuraavana päivänä kissa kökötti vielä toisessakin puussa josta se autettiin alas sen vietettyä sielläkin puoli päivää pinteessä. Kissa ilmi selvästi tuli siihen tulokseen että täältähän ei kannata lähteä ollenkaan pois ja asettui taloksi. Edelleen kuitenkin perään kuulutamme kissan omistajaa josko se löytyisi?Kissa on musta pitkäkarvainen hellyyden kipeä kolli jolla on valkoinen täplä rinnuksissa.

Ja tässä koira joka sai toisenlaista apua jos jollakin on jäänyt näkemättä

http://www.youtube.com/watch?v=nnYRhanK3XA

JOS MIELIT RANCHILLE KYLÄILEEN, SEURAILEEN VALMENNUSTA, KOULUTUSTA, KAVION VUOLUN OPETUSTA TAI ITSE VALMENTAUTUMAAN JA RATSASTAAN

LAUANTAINA KELLO KYMMENESTÄ LÄHTIEN TERVETULLOS SEURUSTELEMAAN TAI MUUTEN VAIN NÄYTTÄMÄÄN NAAMAA:O))

ILLALLA YHDESSÄ KIINALAISEEN RAAHEEN SYÖMÄÄN SILLÄ KOKOONPANOLLA MILLÄ MENNÄÄN:O))

TÄSSÄ ARJEN HUUMAA MEIDÄN HELMIN TAITAVISSA JA TURVALLISISSA KÄSISSÄ NELJÄ KAKSI VUOTIASTA MATKALLA SISÄLLE

TÄMÄNKIN KUVAN OTTI EILEN JENNI

kuvassa Steppin lil Peppy kuvan otti jenni tokola

Minulle sanottiin kerran että olen kesä ihminen, rakastan kesää kyllä mutta rakastan myös ihan jokaista vuodenaikaa, sillä jokaisella on oma sanomansa ja aivan erityinen merkityksensä. Nyt paistaa kevät aurinko, kirkkaasti elivoimaisesti,uudistaen ja avaten minut uutena ihmisenä jonka talven rauhallinen ja turvallinen pimeys on antanut minulle sisimpääni. Kasvattunut oivalluksien siemenet. Katselen lumen alta avautuvia ojanpenkkoja ja mieleni tekee laskea itseni äiti maan syliin, kontalleen, polvet mustiksi, vaatteet märäksi. Minulla ei ole ajatuksia miksi haluan tehdä niin, en tee niin koska siitä seuraa jotain, se ei johda mihinkään, menen koska haluan.

Missähän vaiheessa ojensin ohjakset jollekkin muulle. Aloin tehdä asioita koska se johti johonkin,teen tämän nyt näin koska annoin ulkopuolisen voiman vaikuttaa minuun? Asioilla oli aina jatko,syy, seuraus. Ratsastin ja minun tekemisiäni ajoi ympäriltäni tulleet kommentit ja mielipiteet, jolla ei ollut mitään tekemistä minun elämäni kanssa. Enhän minä niin halunnut tosiasiassa tehdä? Miksi sitten tein niin? Mikä melske hukutti alleen oman sisimmänpäni äänen? Missä vaiheessa annoin muiden ruveta ohjaamaan elämääni, ratsuani?

Kuulen kyllä mutta en välitä.Hymyilen ja tunnen myötätuntoa.Jatkan ratsastamista, katson käsiäni, Miten mahtavalta. Rikkaalta. Tuntuu pitää omia ohjaksia, omissa käsissä. Ilman jatkoa. Ilman selitystä.

JO PELKÄSTÄÄN SE ETTÄ NOJAA OIKEAAN SUUNTAAN AUTTAA

sanoi Yogi Bhajan

Viisaus on yksinkertaista, se on lähellä, sillä ei ole ruusukkeita kaulassaan, se ei hae omaa voittoaan, se vain on.

Kuvassa Samua odottava Piia ja Billy kesällä 2011

Tämä oli niitä aamuna jolloin kauhusta kankeana täälä pohjoisessakin herää yöllisen lämpö aallon jälkeen peilikirkkaalla pihalla. Ihmettelemässä mitähän ihme reittiä saada hevoset tarhoihin? Ei siinä auta muuta kuin ryhtyä tutkimaan mitä kautta minnekkin mennään ja aina sinne on menty, joskus hiekotettu tarhatkin. Kun vihdoin sain viimeiset hevoset, tammat talutettua tien toiselle puolelle. Ajattelin että no sinne sain ne pystyssä, mutta miten ihmeessä saan ne illalla pois. Tammat kyllä ylittivät tien vakain askelin koska ne olivat ihan rentoja, minä sensijaan lipsuttelin sen minkä kerkesin vieressä. Minulle valkeni kyllä hetkeä myöhemmin, miten rakkaat hevoseni näyttivät jälleen kerran mitä todellinen mielen ja ruumiin hallinta on. Kun  mikään muu ei ole tarpeen. Ei siinä kaikki, rupesin miettimään mitä voisin tehdä etukäteen. Hoitaakseni illalla eteen tulevan tien ylityksen turvalliseksi, jotta ei tarvitsi sitä huolta kantaa koko päivää mukanani. Harkitsin eri vaihto ehtoja, täysiä kottikärryllisiä turvetta yms.kaataa tielle, matto levittää tien yli, hmm.lumen luonnilla jäänpäälle. Sulaa hiekkaa ei ollut, tästä johtuu tämä hilpeyttä herättävä, konstit on monet lista. Vetäydyin kuitenkin tallitöiden jälkeen sisälle ja lausuin kuitenkin ääneen”jään päälle voi sataa ensin räntää ja sen jälkeen voi pakkanen laskea kolme neljä astetta hyvinkin nopeasti” Illalla kahlasin tyytyväisenä, hymyn tyyneys sielusta silmiini asti, elämään luottavaisena. Uudessa lumessa, taluttaen hevoset sisään -3,6 pikkupakkasessa.

Kuinkahan monta kertaa minä tarvitsen ohjausta tämän suhteen, kunnes tajuan päästää siitä irti? Taidampa päästää irti nyt. Onko tarpeen kuluttaa itseään etukäteis murheisiin, etukäteen elämällä asiat saadaan hyvinkin raskaiksi ja moni mutkaisiksi ja kaiken lisäksi usein turhaan. Asiat kun ovat aina niinkuin ne ovat ja sitten vain toimitaan niiden mukaan, silloin ei ole murhetta, on vain erillainen hetki.

Nää on nyt kai niitä toisia..

Muuttuva maailma, mihin olet oikein menossa? Haluanko ollenkaan olla mukana?

Enemmän, isommasti, tehokkaammasti, taloudellisemmin.

Mitä minä sillä teen?Entäs sitten? Tähänkö tahdon aikani käyttää? Onko tämä muutos jota haluan?Mitä todellisuudessa tapahtuu? Minkä kustannuksella tämä tapahtuu?

Kaikkia yhtäkkiä on niin paljon. Ennen riitti että meni ostamaan maitoa ja voita, nyt niitä on kymmeniä laatuja, silti mieleistä ei löydy kaksi kilometriä pitkästä hylly tarjonnasta? Ennen ostettiin vain”maitoa”ja”voita”.

Ymmärrän etten voi vastata nykyisten viestintä välineiden nopeuteen reaali ajassa, en voi kouluttaa hevosia enempää kerralla kuin todellisuudessa voin, valmennan sen verran että riitän siihen kokonaan ja kaikkeen muuhunkin, olen edelleen sama ihminen kuin ennenkin, en ole muuttunut.

Haluan hoitaa hevosiani itse, haluan tuntea oppilaani, haluan nähdä ihmiset edessäni en koneella, haluan itse laittaa ruokaa perheelleni. Haluan olla paikalla elämässäni.

Kuka on saanut enemmän ja mitä, kun kyläkoulu lakkautetaan ja postiin päästäkseen täytyy tehdä päivän matka. En saa bensaa maksetuksi kun en osaa käyttää jälleen uusittua automaattia.Työpaikalla vallitsee työntekijöiden kesken yhteishengen sijaan kuristava kilpailu tilanne.

Miksi tänä päivänä vääryyttä tehnyt ihminen voi olla varma että tulee kohdelluksi inhimmillisesti, mutta tilanteen uhri ei voi olla varma oikeus turvastaan.

Ällistyn aina väliin mihin ihmeen tarinoihin ja omiin taisteluihinsa ihmiset yrittävät vetää mukaansa. Kaikkea voi tehdä ja kaikkea sanoa.

Kohtaamalla sairautemme, pahan olomme, jättämällä väliin se lohdutus, viihdyke, korvike mikä ikinä se onkaan suupala, television katselu, virtuaalimailmaan uppoutuminen, uuden ostaminen jne. voidaan tuntea mitä me todella tarvitsemme.

Ei ole syyllistä eikä ratkaisijaa meidän ulkopuolellamme.

Ihmisen kapasiteetti on rajallinen ja kuitenkin niin ainut kertaisesti jokaisen elämän täyttävä, eheyttävä, riittävä. Jos valitseekin itsensä omaksi kanssa kulkijaksi.

Minä tunnen sen paineen kuulua joukkoon henkesi ja sielusi kaupalla tai tipahda pois. Niin minä mieluummin tipahdan pois ja jatkan elämistä niiden kanssa jotka löydän sieltä mihin olen tippunut.

 Sanan Mahti juttua pääsee lukemaan tästä linkistä

http://katjavanhatalo.com/sananmahti.htm

Otin pitkän pitkän joulu loman ja joulu rauhan revon ranchin pihapiiriin. Rakastan niitä rauhoittavia välipäiviä jotka tulevat vuoden vaihteessa, on kuin olisit hetken jonkun huomassa, piilossa kaikelta. Olen nauttinut varhaisista aamuista tallilla kuunnellen aina yhtä ihmeissäni ihanaa tervetulo hirnahdus kuoroa aamuisin, juuri se pistää haluamaan olla ensimmäinen tallilla. Ja pitkistä aamuista välillä vaan loikoillen keskittyen tähän loikoilu hetkeen, saa olla väsynyt mutta ei tarvitse nukkua , kuinka ihanaa on hyväksyä juuri se hetki, puristaa vielä tyynyä varmistukseksi että siinä olen, olen vaan. Vanhan saunankin lämmitän ihan vain itselleni jos kukaan ei sinne sillä hetkellä seurakseni mieli, sytytän lyhdyt ja kaikki. Ja voi sitä onnen tunnetta kun lisään puita ja kannan vettä. Kynttilän valossa kylpiessä, turvesaippuan tuoksussa lämpö kietoo syliinsä.

Illan pimetessä suunnataan maneesin sijasta metsään otsalamppu päässä kuin katulampun alla ratsasten. Mennään miljoonaa ja välillä kiireettä kävellen ihastellen metsän läpitunkevaa tyyneyttä.Tuntuu kuin oritkin sanoisivat että kiitos kun saan olla entis aikojen hevonen joka vain kantaa ratsastajansa. Ei mitään muuta.

Toivolan uuden vuoden tanssit olivat niin lämmin henkiset etten enempää voisi ensimmäisestä vuoden hetkestä toivoa.

Kuin sumusta selvinneenä, näen taas paremmin, kiitän opettavaisista arkeni juhla hetkistä mitä eteeni on opiksi ja elämäksi annettiin. Ja otan vastaan Uudenvuoden, hyvän vuoden, tässä minä lähden kanssasi kulkemaan hymysuin.

Tehkäämme tänä vuonna lupauksemme yhdessä itsemme kanssa ja valinnat totuudessa siten että ne ovat oikeasti tukemassa omaa elämäämme.

Johanna valmentaa ja opettaa lauantaina Keuruulla ja sunnuntaina Äänekoskella, jos joku sillä suunnalla asuva haluaa vielä mukaan niin johannan saa kiinni numerosta 0407760387

Toivolassa tanssitaan taas, tervetuloa mukaan Uudenvuoden aattona 31.12.2011

Pienen pieni runollinen joulu satu

Kaksin kulki kajastuksessa, kaveruutta kuljetellen

saattoi sangen suotuisasti, ihastellen omiaan.

Henget heitä haki, ylhäältä ja alhaalta

Liekkö tiennyt itsekkään minkä matkaan lähti.

Veto vain niin voimakas, vastako varmana vaikenee.

Sielut erotti, kaikuna katosi, luuli kuuluvan tulevaan.

Hiljaisuus, aika, uus.

Kaikui metsässä ääni hento, huolesta vaimeasti väristen

huhuili heräämään, mihinkö kuulua täytyy

Uskokoko puuttui hältä, luottamus veri veljensä veren väriin.

Onko mikä yhteistä heillä, mikä heitä kantaakaan.

Olemassa onko sydäntä iki eläväistä jota rannaton rakkaus ruokkii.

Nyt saisi tulla jo takaisin.

Kurottautuen koko pituudeltaan, katse kaikkialle

Kaukaisuuden kantaman.

Näkynyt mitään ei, metsän latvusto viestiä vei

kuu kuljetti, tuulen sylin.

Eipä aikaakan, silti ikuisuus

taikako toi takaa tutun, avatun unen uuden.

Olevaisen kirkkaus silmillään,

Auki mailmaan niin mahtavaan.

Antoi asettua vierellensä,kulkijoita oli kaksi.

Kyselemättä ihmettä ja kummaa, miksi poiketa tieltä täytyi

Antoi hän pitää asiansa, koiran kierron kertomatta.

Mistä mahtoi tietää, tieto viisauden vartija ei ole.

Edellisessä jutussa olikin vielä vanhat clipit jotka Megan otti, kun eka kerran kun otin pleskun käyttöön vuoden seisokin jälkeen ja olin aikeissa myydä hevos paran. Nyt siellä ovat oikeet Rickin valmennuksessa otetut clipit sekä kilpailemisen harjoittelusta :O) siis tästä linkistä löytyy halukkaille inspiraatiota,enjoy ja innostu sinäkin!

 http://katjavanhatalo.blogspot.com/

Tähän yhteyteyteen pitää taas liittää jotain sielukasta sopivaa. Tässä muutama sana iki ihanalta Tommy Helsteniltä, hänen sanansa sopivat niin hyvin suomalaiseen arkeen, omaavat sellaista syvyyttä jotka sytyttää.

Kun käännät kasvosi itsesi puoleen,

sielusi alkaa puhua

ja todellisuus asettuu kanssasi yhteistyöhön.

Niin kauan kuin kasvosi ovat pois kääntyneet,

todellisuus on kanssasi yhteistyössä vastustamalla sinua.

Siksi meillä on elämässä aina oikeat vaikeudet

ja siksi kaikki on aina hyvin.

Henkisen kasvun tiellä hevosen kanssa.

Turbo Plates. Minun ihana hevoseni. Ihme ja kumma että odotit minua niin kauan. Löysin sinut taas. Omalta pihalta. Saan kadottaa ja löytää. Irrottaa. Huomata. Ettet koskaan kadonnutkaan.

Miksiköhän ihmisen täytyy matkata niin kauan ennenkuin ymmärtää että todelliseen muutokseen voi päätyä vain tekemällä ne itse?

Tuodaanko meidän eteen muutoksen tekemiseen johdattavat asiat niin monta kertaa kun on tarpeen jotta huomaamme ne, enkä oleta ympäristön muuttuvan minun sijastani?

Paras mittari mailmassa siihen että olet oikealla vai väärällä tiellä on se että tuntuuko hyvältä vai pahalta?

Jos et toimi ollen yhtä sisäisen äänesi kanssa ei voi löytää tyyntä rauhaa ilossa.

Monesti muutokseen tarvitsee vain oman todellisen suhtautumisesi kunnioittamisen ja siitä kiinni pitämisen, arvoastaen ja antaen oikeutta omalle prioriteeteilleen ja elämän katsomukselleen. Omalle totuudelleen. Lakata vastustamasta sitä minkä tuntee sisimmässään omaksi ja oikeaksi. Sen hyväksyminen ja siitä kiinni pitäminen vain omasta puolestaan.

Ja se riittää.

Tässä on taas yksi niistä ajattomista lausumista joita meille on annettu opiksi jotta voisimme ottaa siitä ajoissa vaarin.

”Olen erittäin vanha mies, ja olen kokenut monia vastoin käymisiä, joista suurin osa ei koskaan tapahtunut.”

Mark Twain

Oppilaana, ratsastajana harrastuksesta hurmaantuneena. Muutama video clip:

 http://katjavanhatalo.blogspot.com/

Tässä kuvassa on Emma, Kaisa ja alati lisää täplittyvä Uni Dom Revolt(Cute and Trouble&Echoes of Wizdom), kuvan tunnelma on kuin meidän vanhan tallin ajoilta.

Minulla oli kerran eräs ihminen joka piti pitkän aikaa huolta hevosistani ja vähän muustakin. Hän yksi näistä ihmisistä jotka toimivat minun oppaanani näyttämässä mitä ympäriltään voi löytää, josta olen hyvin kiitollinen.Silloin elettin kevättä ranchillä ja suunnattiin puutarha myymälään hankkimaan ranchin pihan koristukseksi kukkia.Kiersimme puutarhaa kukin omilla tahoillamme, ja kun menin viemään ostoksiani kassalle sanoi hän osoittaen sinisiä kukka amppeleita, että ”nuo kukat tuossa ostan sinulle, ne kuuluu teidän talon kuistille”. Minä siitä häkeltyneenä sanoin, ”ei kyllä minä ne maksan”. Oli selvää että hän ei ottanut kuuleviin korviinsakaan, sanoi vain”et kyllä vie minulta tätä iloa” Jäin hämmästyneenä hiljaa ottamaan vastaan valaisevaa viisautta joka oli tarjolla.Tiedän että hän eli hyvin vähällä rahalla, ja suuren vaikutuksen tekikin kun seurasin sitä taloudellista luovuutta joka koko luomakunnan kunniaksi sieltä tuli. Ja tiedän myös että hän oli juuri saanut ensimmäisen kerran oikean palkkansa minulta toimien kunnan lomittajana ja aikoi käyttää rahansa ostaakseen minulle kukkia.

Tämänkin kesän ihastuksen riemu täytti aina minut kun katsoin keltaisia, oransseja,valkoisia orvokkeja jotka kukki koko kesän,kukkivat vieläkin. Ihmeellistä, niitä juuri ajattelin hankkivani kun Liisa ja Maria toivat ne tullessaan, myös istuttivat ne ravitsevaan multaan, jotka nekin toivat mukanaan. Huolehtivat loppuun asti, haluamatta aiheuttaa vaivaa tuomisistaan, turvasivat jatkonkin. Ihminen kertoo itsestään,kestävyydestään, hyvyydestään, kaikesta rakkaudestaan mitä kantaa sisällään. Onko totta että tämmöistä on olemassa joka puolella, minne vain katsommekin?

Nämä eivät ole ainoita kukkia joita on näissä olosuhteissa rancille tuotu ja milloin kenenkin toimesta, mutta varmaa on, että ne kaikki kukat eivät koskaan lakkaa olemasta. 

Muistattehan kaikki että nyt viikonloppuna kun me ratsastellaan(Rollen kans), voi myös voimistella Lillin ja ruukki Rangersin järjestämällä Pilates kurssilla.( minäkin olen tehnyt sitä Lillin ohjeistuksessa) Tällaista toimintaa puollan ilman muuta, koska se kuuluu sarjaan kaikenlaista kehon ja mielen kokonaisvaltaista hallintaa ja hyvinvointia ja huom! havainnointia. Mitähän siellä omassa kropassa on tekeillä kun niin kovasti yritetään hevosta pistää suoraksi joka taitaa ollakin niin että pistämme sen vinoksi oman mielikuvan mukaan suoruudesta. Minkä tahansa tallityönkin voi ottaa kuntoilun kannalta tasapainottamaan esimerkiksi toimistöitä, nii tervetuloa vaan meidän aamutalliin tukemaan liikunnallisia harrastuksia:O). Ja koska ollaan tekemisissä tällaisen vaativan urheilu lajin kanssa täytyy ottaa rinnalle joku kunnon irroittava liike ja sehän on tietenkin vapaamuotoinen tanssi jossa mahdollinen pari vain häiritsee ja rajoittaa menoa, sitä siis voi harrastaa myös yksin. Tässäkin huomioidaan kaikessa laajuudessaan niin henkinen kuin fyysinenkin hyvinvointi. Olen kyllä innostunut vakio tansseistakin seurattuani Tanssii Tähtien Kanssa. Erityisesti ihastuin kun Jorma Uotinen sanoi ”se jota ei voi sanoa, kirjoittaa tai huutaa se täytyy tanssia” tai sitten minä sanon, ratsastaa.Jos ei muuta niin oma privaatti aamu jumppa tai ihana jooga hetki, taitaa tähän litaniaan kuulua myös mielen kautta rentoutta antava meditaatiokin, vaivaan kuin vaivaan tai sitten ennalta ehkäisemään. Mutta totta on että omalla kropalla ja sen ololla on merkitystä eikä sen aina tarvitse olla samaa mitä muut tekevät, jos Kunfu tuntuu hyvältä ajatukselta antaa mennä vaan, itsekkin sitä olen vakavasti harkinnut.

Kuvassa Mami ja Sari, kuvan otti Jonna

Siitostamma kuin äiti maa. Lipuu kuin valtameri laiva.Laukan ajaton rullaus kuin ikiliikkujasta. Perimmältään vain ruskeasilmäinen tyttö, syntynyt hevoseksi. Nyt ymmärrän että kaikella on aikansa ja miten meitä valmistellaan tapahtumilla tulevaan, meidän ymmärtämättä miksi ja mihin meitä viedään, vaikka suunta selvä.Meidän ei myöskään tule vastustaa tapahtuvaa, eikä yrittää kääntää sitä mieleiseksemme.

Mami tuli meille ostaessani Lillin kun sitä minulle tarjottiin samaan syssyyn. En tiennyt silloin kuinka Mami tulisi opastamaan minua kuinka varsat saatetaan mailmaan ja antoi minulle tamman mallin. Kuinka monelle Mami antoi lapsensa, luotti ja luovutti omaksi. Kuljetti arpajaisvoittona ratsastuksen saaneen miehen turvallisesti elämykseen, astellen metsään. Antoi ensimmäiset ohjeet monelle ratsastuksen maailmaan.

Viimeisenä edeltävänä iltana ennen sovittua hakua, menin yö myöhällä maneesiin, hiljaiseen tunnelmaan, hoitamaan Mamin matkaan sekavin tuntein. Kerroin tulevasta vaikka aiemmin Mami oli saanut asiasta tietääkin ja tuntuikin olevan odottavalla kannalla kuitenkin tyynenä edeltävät viikot. Mami oli läsnä joka hetki rauhallisena ja varmana ottaen vastaan kaiken hoidon minkä sille annoin, se näytti kuitenkin erillaiselta, pikkutytöltä ja kun viimein annoin itseni nähdä sen ja luovutin sydämmestäni Mamin toiselle. Kääntyi se katsomaan minua lempeästi suoraan silmiin ja sanoi koko olemuksellaan ”älä itke, tiedäthän että minun tulee nyt mennä, on minun vuoroni”.

Ja totisesti sanon että me kaikki jotka olimme paikalla,näimme mustan kiiltävän tamman kauneimman ikinä, kantavan omaa ihmistään kuin olisi sitä aina tehnyt. Kuin omansa vierellä pitkän eron jälkeen.Katsoessani näiden kahden menoa kolmen päivän ajan, teki mieleni tallentaa nauhalle näkemäni, en vaan kyennyt liikkumaan milloinkaan hakeakseni kapinetta jolla olisin sen voinut tehdä. Ja jotenkin minulla ei vain ollut oikein edes mitään sanottavaa, seurata vain sivusta kuinka kaikki oli selvää. Oikea ihminen oli tullut hakemaan. Se on liian kaunista kuvattavaksi,sille ei löydy sanoja, se täytyy nähdä sielun silmin.Parempi kätkeä kaikki sydämmeen, tallennettua tietoa soluihin. Sen kanssa on hyvä astella huomiseen.

Siinä me siis taas kerran istuttiin ku kanat orrella suu auki koko porukalla, hämmentyneen ihastuneena, huumaantuneena näkemästämme. Mami oli niin upea, kaunis, säkenöivä ja niin onnellinen että pulppuaa väkisinkin ilon nauru kosketuksen kyyneleiden kanssa koko sydämmestä pelkästä ajatuksesta.

Ihmeellistä että tuntuu kuinka pitäisi pitää ja sitten kuitenkin jos päästää saakin vielä enemmän

Kuulin jokin aika jutun joka sai otsan kurttuun siltä seisomalta ja pisti miettimään tosissaan. Jossain oli ollut kirjoitus siitä mitä saattohoidon potilaat katuivat eniten elämässään. Naiset katuivat sitä että heillä ei ollut ollut rohkeutta elää itselleen eikä tehdä asioita joita itse olisivat todella halunneet omasta valinnastaan. Ja miehet katuivat sitä että että olivat tehneet liikaa töitä ja keskittyneet siihen, sen sijaan että olisivat antaneet aikaa lapsilleen ja rakastetulleen.

kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tämä osio siis tulee näyttää myös miehelleen

Dalailamalta kysyttiin mikä on hänestä yllättävintä. Hän vastasi. Ihminen, koska hän uhraa terveytensä, jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä, seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa.Hän elää ikäänkuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt.

Ja tämä viimeinen tuli viestinä kerran Tarjalta meidän tunti ratsastajalta tai siis meidän tallin ratsastajalta joka kuuluu meidän tuntiin:O))

Kuvassa Tuomo ja Oliver Rollen kevään valmennuksessa

Juuri ku piti hiljentää tahtia, on täys meno päällä taas, just ku ajatteli et pitää rauhottua ei malta. Päivät täyttävät niin mukavat asiat että eihän niistä edes väsy, ainoa ongelmallinen asia on aika. Tuntuu et jalka on oven välissä ettei talvi tulis ihan vielä jotta Sliding kenkiäki vois pitää muutaman ylinmääräsen viikon täällä pohjoisessakin. Treenejä riittää niin itselle pidettäväksi kuin itse osallistumaankin ja se vasta on hauskaa! Tämän vuoden aikana myytiin paljon ranchin hevosia maailmalle. Tilanne ja tilaisuus ovat tehneet tehtävänsä ja aikaa ja intoa on omaan ratsastukseenki, mistä hevoset näyttävät olevan pelkästään hyvillään. Vanhat mammat, Lilli ja Mami on siinä kunnossa kesän jälkeen et pitäs niittenkin päästä kisaan lastensa sekaan. Yksi kesällinen lapsi etsii vielä omaa ihmistä, palomino tamma Friidu Pilkusta ja Lillistä, oikea kainaloinen kaunokainen. Muutama Kurikan Leenan orista olevaa jälkeläistä on jatko treeneissä ja näyttävät tosi lupaavilta, ja huh miten mukavia ratsastaa. Muutenki koko tämän vuoden koulutettavat ovat tuoneet pelkästään iloa tallin arkeen. Nuoret likat Ulpu ja Step Lil Pep ratsastellaan talven läpi pitemmälle, hymy on irronnut niitä katellessa. Kaksi vuotiasta kotiin ei jäänyt kuin Luna(Fifty&Lulu) joka on nyt koulunpenkillä ratsuksi opiskellen. Pim on uudelleen koulutuksessa tunti hevosen osan jätettyään ja näyttää täysin siemauksin nauttivan ja niin minäkin, sillä hevosella voi laukata mailman ääriin on se niin ihana istua. Akselilla astutettiin Mimosa eka kerran ja Neena, Mooni ja Typy astutettiin Valolla jotta saadaan yksi kunnon ikä luokka Valon lapsia ensi vuonna remmiin. Olisin astuttanut Stepinki mutta Johanna esti :O)hyvä niin, kasvakoon vielä. Muutenki pojilla oli tänä vuonna paljon upeita tammoja muualta, Odotamme paljon hienoja varsoja ensi vuodeksi ja eipä tuhlata tätä tulevaa talveakaan haihatteluun vaan ihan muitta mutkitta eteenpäin omaa tietä .                                                                                     

Ranchille myös aletaan ottamaan vieraita yhdellä yöpymisellä tutustumaan Ranchin elämään ja arkiseen työskentelyyn hevosten kanssa, hyvän ruuan kera, vanhan saunan parantavilla löylyillä, puilla lämmitettävän pirtin majoituksella. Tiedossa mukavaa ja henkistä yhdessä oloa katkaisemaan kiirettä antaen hevosten maailman opastaa olemaan vaan. Pistä viestiä revon ranchin emailiin jos haluat mukaan. 

Ei täsä sentään ihan taivaassa asuta, on sitä sattunut paljon mikä ei ole aina tuntunut hyvältä, mutta niillehän minä en anna valtaa niitä paisuttelemalla tai sen koommin muistelemalla. Hyvää opetusmateriaalia ovat olleet hahmottaessani omaa minääni, miten sen rajaan ja mitä siihen kuuluu ottaa ja mitä ei.

Tulevat valmennukset omien lisäksi

ROLF PETERKA tulee valmentaan ranchille 19-20.11.2011 alkaen klo 10. Peruutuspaikoille voi kysellä ratsastamaan, muuten kurssi täynnä, kuuntelemaan voi tulla entiseen malliin, ilmoittautua tai kysellä voi sähköpostilla revon.ranch@gmail.com tai teksti viestillä tai soittamalla 0407150867

RICK LEMAY on valmentaa Juurussuolla 29-30.11.2011 tiedustelut Piia 0407161016

Kuvassa Ella ja Ulpu(Mami&Jätkä)sekä katja ja Step Lil Pep(Hes a steppin jac&Miss Hot Peppy Star) Takana tulee Noam